Tutkailua

Olen eläköitynyt psykologian tohtori ja kirjoittelen Tutkailua-blogissani uusimmista tieteellisistä tutkimustuloksista ihmistieteiden alalta. Kerron myös omista henkilökohtaisista kokemuksistani samoista aihepiireistä, jotka vaihtelevat ihmisten välisten suhteiden pohdinnoista aina hyvinvointitutkimusten tuloksiin ja huumoritutkimuksen uusimpiin teoriohin asti.

Onko syntipukki oikeasti olemassa ?

Paavo-Tutkailee Paavo Kerkkänen

 

Onko syntipukki oikeasti olemassa ?

Kolme vuotta sitten kirjoitin blogikirjoituksen otsikolla ” Onko joulupukki oikeasti olemassa?” Nyt kirjoitan muutaman ajatuksen toisesta pukista nimittäin syntipukista. Innostuin asiasta kun katsoin televisiosta marraskuussa Agapetuksen näytelmään perustuvan vanhan hauskan suomalaisen Syntipukki -elokuvan. Elokuva on vuodelta 1957 ja sen on ohjannut Matti Kassila. Elokuvassa Lesse Pöysti näytteli ansiokkaasti tavaratalon ( Stockmann) asiakaspalveluun palkattua syntipukkia. Syntipukki joutui vastaanottamaan tyytymättömien asiakkaiden haukut ja hänelle annettiin kenkää asiakkaiden nähden monta kertaa päivässä. Oli siinä syntipukilla kestämistä.

Syntipukki tarkoittaa arkikielessä sitä, jonka syyksi virhe tai epäonnistuminen pannaan riippumatta siitä, onko hän tosiasiallisesti syyllinen. Syntipukin käsite on peräsiin Raamatusta. Kolmannessa Mooseksen kirjassa ( 16: 1-28) määrätään eläimiä uhrattavaksi israelilaisten syntien tähden. Käsite tunnetaan monissa kielissä, joista se on lainautunut myös suomen kieleen. Sosiologiassa syntipukin käsite on jäsennetty siten, että kun ihmiset ovat turhautuneita tai onnettomia, he kohdistavat usein vihamielisyytensä ryhmiin tai yksilöihin, jotka ovat epäsuosittuja, erottuvia ja voimattomia. Viholliskuvaa voidaan kehitellä myös tietoisesti, jotta tietty sosiaalinen, etninen tai poliittinen vähemmistö voitaisiin asettaa vastuuseeen yleisistä ongelmista. Näin aikoina voi jokainen päivittäisiä uutisia seuraamalla huomata tämän seikan olevan edelleen voimissaan. ”Syntipukkimekanismi” näyttääkin kuuluvan keskeisesti inhimilliseen kulttuuriin, vaikkei se  ainakaan kovin ystävällisen inhimilliseltä aina vaikutakaan. Ihminen on taipuvainen ajattelemaan monia asioita syy-seuraus – kaavion mukaan ja on erittäin hanakka aina tilaisuuden tullen etsimään ja nimeämään syyllisen. Rauhallisella mielellä ollessaan ihminen tosin ymmärtää, ettei kaikille asioille välttämättä löydy syytä ollenkaan. Toisaalta taas tiedetään, että useimpiin ilmiöihin voi löytyä useita syitä. Erityisesti monitulkintaisessa ja monimutkaisessa tilanteessa onkin kätevää, jos on käytettävissä yksi selkeä syyllinen eli syntipukki. Syntipukki voikin parhaimmillan vapauttaa ison liudan enemmän tai vähemmän syyllisiä pois syytettyjen penkiltä.

Kristillisen maailman puolella Jouluna vietetään vapahtajan syntymäpäivää. Jeesus osoittautuu Pääsiäiseen mennessä syntipukiksi, joka joutuu kuolemaan syyttömänä muiden, meidän kaikkien, syntien takia. Jumala sitten vapauttaa eli armahtaa syylliset ihmiset viimeisellä tuomiolla kuolemasta juuri tuon sijaissyntipukin, Jeesuksen, kuoleman takia. Mielestäni tämä on tosi mielenkiintoinen ajatuskuvio, josta en nyt ryhdy nyt tarinoimaan enempää. Sen sijaan haluan kertoa tähän aihepiiriin mielestäni saumattomasti kuuluvan ajatuksen syyllisten samantapaisesta aivan maallisesta armahtamisesta. Jo Jeesuksen aikana hallitsija, siis jonkinlainen jumala hänkin, pystyi armahtamaan halutessaan kenet tahansa. Nykyäänkin vielä Suomessakin presidentti pystyy vapauttamaan ihmsiä heille langetetuista rangaistuksista armahtamalla heitä. Tällaisia armahtamisia tapahtuu nykyään varsin vähän, mutta kuitenkin. Jos Sauli Niinistö armahtaa jonkun niin hän ei tosin nimeä sinä yhteydessä mitään sijaissyyllistä eli syntipukkia kärsimään esimerkiksi kesken jäänyttä vankilatuomiota, vaan kyse on vaan aivan armosta sinänsä eikä mistään kaupankäynnistä. Tosin armahdusten takana saattaa usein olla jokin toisenlainen ” syntipukki” , sijaisvaiva, kuten esimerkiksi tuomitun oma tai tuomitun omaisen sairaus.

Oma lukunsa tässä yhteydessä on eri maiden presidenttien pyrkimys itsensä armahtamiseen. Venäjän presidentti Putin on ajanut maassaan läpi lakia, joka antaisi hänelle itselleen ja siinä samassa myös hänen perheenjäsenilleen elinikäisen syytesuojan. USA:n presidentti Trumpin on arveltu myös pyrkivän junailemaan itselleen armahduksen ainakin joistain rikossyytteistä. Kylläpä olisi mielenkiintoista jos tulisi sellainen aika että muutkin ihmiset kuin suurten valtioiden presidentit voisivat armahtaa itsensä. Itsensä armahtamista ainakin henkisellä tasolla monet self-help- eli itsehoito-oppaat kehoittavat ihmisiä tekemään.

Syyllisyysasioiden kanssa askaroiminen ja armon kaipaaminen onkin mitä olennaisin asia jokaisen ihmisen elämässä. Muutama viikko sitten emeritusprofessori Jarl Wahlström kertoi radion Tiede ykkönen ohjelmassa psykoterapiatutkimuksesta ja psykoterapiasta yleensä. Hän totesi että tärkein syy psykoterapian käymiseen näyttää olevan ihmisten erilaiset syyllisyydentunteet. Parhaimmillaan ihminen voi psykoterapiassa päästä helpottamaan omia syyllisyydentunteitaan ja joskus jopa vapautua niistä. Useimmiten psykoterapiassa käsiteltävät syyllisyydentunteet pohjautuvat asiohin, joita ei ole mahdollista käsitellä esim. tuomioistuimissa niin että voitaisiin tuomita todellinen syyllinen. Syntipukkiakaan ei voida aina löytää tai nimetä, mutta syylllisyydentuntoinen ihminen saattaa tuntea itsensä syntipukiksi tai syylliseksi olipa hän oikeasti syyllinen tai ei.


Paavo Kerkkänen, ex- työterveyspsykologi, ex -perheneuvoja

Onko rikas mies oikeassa ?
Toistuvuus tuo turvaa, mutta on välillä tylsää
 

Hae Heilistä

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Tutkailua
38 artikkelia
Taivastelua
183 artikkelia
Aimo Salonen
141 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä