Taivastelua

Kirjoituksia maan ja taivaan väliltä. Joensuun ev.-lut. seurakuntien blogi.

Oikopolkuja

Paavo-Kerkknen-ex-perheneuvoja-elkelinen Paavo Kerkkänen, eläkeläinen, ex-perheneuvoja

 

Kansakoulun ekaluokalla opeteltiin laskentoa. Piirtelin iloisesti paperille että 1 + 2 = ja 2 + 3 = ja minusta tuntui, että tätähän minä osaan ja tämä on mukavaa. Melkoinen pettymys olikin sitten se, kun opettaja tuli ja sanoi että tuon on -merkin jälkeen pitäisi laittaa vielä tulos. Eipä tässä vielä kaikki. Oppikoulussa eteeni tuli ruotsin kieli ja siellä ensimmäisellä tunnilla luettiin iloisesti että ” Ulla rullar bullar små, lilla Barbro tittar på, bullar, bullar små … ” ja minusta tuntui, että tämä ruotsin kielihän se vasta todella helppoa on, kun vain rallatellaan tällä tavalla. Mutta eikös se opettaja ruvennut vaatimaan, että minun pitäisi opetella tietämään mitä nuo sanat ovat suomeksi. Ja vielä lisäksi toisin päin: mitä suomen sanat ovat ruotsiksi. Tämänkin jälkeen on elämässäni aika ajoin tullut eteeni uusia asioita, joissa olen joutunut toteamaan ettei yhdessä jos toisessakin asiassa olekaan kunnollista oikopolkua. Kopiointi ei riitä, vaan joudutaan itse tekemään töitä.

Jokaisen kohdalle tulee elämässä myös tilanteita, joissa rehellisen puurtamisen ja ahertamisen sijaan on tarjolla mukavia oikopolkuja. Tyttäremme ratkaisi päiväkoti-ikäisenä Rubikin kuution alta aikayksikön. Ilman muuta ihailimme asiaa, kunnes huomasimme että hän olikin irroitellut kuution vätitarrat ja asetellut ne sitten oikeille paikoilleen. Oikopolku oli löytynyt! Omasta lapsuudestani muistan keihäskisoja katsoessani ehdottaneeni iloisesti, että keihääseen kannattaisi laittaa pieni raketti, niin se lentäisi kauemmas. Sain vastaukseksi vain paheksuvia katseita ja murahduksia. Ennen vanhaan ainakin epäiltiin joidenkin käyttäneen oikolatua hiihtokilpailuissa. Tiedä häntä vaikka joku olisi joskus niin tehnytkin. Minä jäin kyllä aina toiseksi viimeiseksi eikä minua edes epäilty.

Monet aikuisetkin pyrkivät joskus pääsemään tulokseen oikaisemalla jossain kohdin, enemmän tai vähemmän rehellisyyden rajoja venyttäen. Uutisista kuulemme vähän väliä, miltei joka päivä miten joku ihminen tai organisaatio on onnistunut kiertämään veroja, miten joku on onnistunut saamaan muilta kopioidun kirjansa tai taulunsa myytyä, tai jossain maassa ostamaan jopa ajokortin tai EU-kansalaisuuden, vieläpä laillisesti. Kaikenlaisia porsaanreikiä pyritään tukkimaan sääntöjen ja lainsäädännön kiristyksillä, mutta ne eivät estä joidenkin ihmisten pyrkimystä päästä elämässä eteenpäin oikopolkua käyttämällä. Oikopolkujen lumous kaikilla elämän alueilla elintarvikkeista uskontoon on valtava. Keinotekoiset aromit ovat oikopolku hyviin makunautintoihin ja itsemurhapommittajienkin uskotaan pääsevän oikopolkua taivaaseen.

Itse olen pitänyt koko ikäni aivan konkreettisten oikopolkujen tekemisestä. Minusta on ollut mukavaa raivata pusikoiden, kivikkojen, mättäiden ja myös nurmikoiden sekaan latuja ja polkuja milloin minnekin. Kaikki oikopolut mitä nähdään esimerkiksi kaupungin nurmikoilla, eivät kuitenkaan ole minun tekemiäni. Filosofisemmalla tasolla olen myös sitä mieltä, että oikopolkuja kannattaa etsiä ja tehdä. Esimerkiksi työelämässä on paljon turhauttavaa byrokratiaa, jossa kaikkia armahtaen voidaan oikaista ja jättää tarpeetonta tekemättä. Toisaalta, jos valitsee elämässään pitempiä reittejä ja raatamista niin pääsee kokemaan ja näkemään paljon sellaista, mitä oikoja ei koe eikä näe.

Muuten. By the way. Eli tien poskessa. Nyt olen oikaisemassa pois tästä blogien kirjoittamisesta. En ehkä tyystin tykkänään mutta pois Taivastelijoiden ryhmästä. Parin vuoden kirjoittelun jälkeen siirryn nyt eläkkeelle tästäkin hommasta ja annan tilaa oikeille työssä oleville Joensuun ev.lut. seurakunnan työntekijöille. Heidän porukkansahan tämä Taivastelijoiden ryhmä oikeasti on. Läksiäisiksi kerron lukijoille Pääsiäisen sanomaan liittyvän jutun. Todeksi todistamattoman jutun mukaan Joosef Arimatialainen ja maaherra Pontius Pilatus kävivät seuraavan keskustelun :
Pilatus: ”Joosef, yhtä asiaa minä en nyt kyllä ymmärrä. Sinä olet tämän seutukunnan rikkain mies; olet teetättänyt upean uuden hienon hautakammion itsellesi ja perheellesi; ja nyt olet antamassa sen Jeesukselle. Onko näin? ”
Joosef: ” No joo, mutta se on nyt vain viikonlopun ajaksi ”.

Paavo Kerkkänen, eläkeläinen, ex-perheneuvoja

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 13: Öykkärin hu...
Lääkärin määräys: teoriassa toimii, käytäntö on to...
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
128 artikkelia
Aimo Salonen
129 artikkelia
Tutkailua
3 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä