Taivastelua

Kirjoituksia maan ja taivaan väliltä. Joensuun ev.-lut. seurakuntien blogi.

Nolot tilanteet tai myötähäpeä eivät ole vain Mr. Beanin juttuja, koska papillekin ne ovat tuttuja

Markku-FB-4 Markku Koistinen, Enon kappalainen

Niin kuin tämä villapaita. Tämä on ollut blogini tunnuskuva jo pari vuotta kesät talvet. Eihän tällainen kuva nyt sovi näin heinäkuulle, vaikka kieltämättä on ollut melko koleaa! Vai onkohan tämä jokin henkinen villapaita, niin kuin symbolisesti?

Illalla oikaisen pitkäkseni ja makuuhuoneen telkkarista katsomme yhdessä jotain kevyttä, että uni tulisi. En puhu nyt paidasta vaan vaimosta, joka myös työpäivänsä jälkeen haluaa rauhoittua. Olen pannut merkille seuraavan seikan: Naiset tekevät näköjään älykästä huumoria – ainakin lähtökohtaisesti.

Siskonpeti ja Kumman kaa aloittivat naisten tekemien huumorisarjojen suosion. Nyt uutena sukupolvena mukaan tekijäkaartiin on tullut Aikuiset ja Hillo. Vanhoina konkareina Siskonpedistä tuttu Pirjo Heikkilä tekee omaa sarjaa jo toista tuotantokautta, joka on nimetty tekijänsä mukaan: Pirjo, koska Heikkilä sanoo ideoiden syntyvän hänen omasta elämästään. Kumman kaa -sarjan toinen tekijä Heli Sutela puolestaan on tehnyt uutta teatteriin sijoittuvaa draamakomediasarjaa Melkein totta.

”Täysin totta” –nimisen sarjan saisi papin työstä, jos viitsisi tai uskaltaisi ryhtyä sellaista huumoria viljelemään. Otanpa vaikka esimerkiksi Pirjo-sketsin nolon tilanteen, jossa päähenkilö ei muista puolitutun nimeä. Minulle tämä tapahtuu vähintään kerran viikossa.

Tai sitten se, jossa kainalot kastuvat yleisön edessä ja häpeä, nolous, sekä myötähäpeä synnyttävät huumorin. Miksiköhän kesän kastejuhlissa tuntuu siltä, että olohuoneen suuri vuolukiviuuni on lähes poikkeuksetta lämmitetty?

Spedet ja Uunot olivat toista luokkaa. Silloin naurettiin aivan toisille pöljyyksille tai lähinnä vain hassuille hahmoille. Velipuolikuu lukuisine muunnelmineen ja sitä seurannut Kummeli edustivat jo enteilevää uutta aikaa unohtamatta Studio Julmahuvia.

Joskus pappejakin näkyi, mutta yleensä sarjojen tekijät eivät halunneet naureskella uskonnollisille aiheille. Usko ei sinällään olekaan mikään huumorin laji eikä varsinkaan pilkan kohde, mutta hauskoja tilanteita syntyy omassa arjessa tai siis toisten juhlassa.

Joskus haudalla on reuna pettänyt kesken omaisten kukkien laskun. Erään sain napattua kauluksesta turvaan viime hetkellä: - ei ole vielä sinun vuoro.

Kerran kävi niin, että päivällä oli ollut kahdet hautajaiset ja tietenkin myös kahdet muistotilaisuudet karjalanpaisteineen. Olin aivan ähky ajaessani vielä illalla kastepaikkaan ja päätin, että siellä en syö enää yhtään mitään.

Kastettavan isoisä tuli ovella vastaan ja totesi: - eiköhän aloteta Markku tämä homma ihan hirvipaistilla! Hirvimiehellä oli yllään muhkea villapaita. Illalla en tarvinnut katsoa mitään höttöohjelmaa unilääkkeeksi. Sellaiseen tarjoukseen kun ei sanota ei.

Kunpa minulla olisi viulu !
Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 30: Sehän oli k...
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
139 artikkelia
Tutkailua
8 artikkelia
Aimo Salonen
133 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä