Taivastelua

Kirjoituksia maan ja taivaan väliltä. Joensuun ev.-lut. seurakuntien blogi.

Muutamia pointseja poronkäristyksen ja kalastuksen kansallisista erikoisuuksista

Markku-FB-2 Markku Koistinen, Enon kappalainen

Veikkaan, että tänä kesänä Lappi on monen kotimaan matkailijan kohde. Ensimmäiset reissuni pohjoiseen olivat jo lapsuudessa, koska vanhempani tykkäsivät matkustella siellä.

Minun tykkäykseni on syvällisempi, koska vaimoni on sieltä kotoisin. Tapasimme opiskeluaikoina Helsingissä, jossa hän kertoi minulle, että tunturi näkyy hänen kotinsa ikkunasta. Olin myyty mies.

Kysyin tietenkin innostuneena, että pitääkö hän laskettelusta? Sain vastaukseksi, että vain turisti laskee tunturista sukset jalassa ja maksaa siitä.

Ajattelin, että pitävät ilmeisesti turistia poron jälkeen seuraavaksi tyhmimpänä otuksena. Näin ei kuitenkaan ole. Lappi elää turismista ja nyt korona-kesänä tuo elinkeino lienee aiempaakin tärkeämpää.

Tuleva vaimoni halusi valmistaa minulle poronkäristystä pääkaupungin opiskelija-asunnossa. Ihmettelin, että hän ei laittanut siihen lainkaan sipulia. Sitä ei kuulemma käristyksessä käytetä. Kun vähän myöhemmin rohkaistuin matkustamaan hänen kotiseudulleen, tuleva appiukkoni halusi kokata minulle oikeaoppisen käristyksen.

Sipulin käry keittiössä oli mahtava, liekö liesituuletin ollut edes toiminnassa? Minä hölmö tietenkin menin viereen pätemään, että – eihän käristykseen kuulu sipulia laittaa? Sain vastaukseksi, että minua on vedätetty. Hänen tyttärensä kun – ei tykkää sipulista lainkhan.

Appivanhempien olohuoneen sohvalla istumiseen kyllästyin jo seuraavana päivänä, vaikka käristys olikin hyvää. Teki nimittäin mieli lähteä kalaan noiden mahtavien vesien äärelle. Minulla vain ei ollut venettä, joten oli tyydyttävä heittelemään uistinta rannalta. Kortetta oli kuitenkin aivan liian paljon, joten kysyin eräältä rannalle saapuneelta, missä mahtaisi olla parempi paikka?

Mies katsoi minua epäluuloisesti ja neuvoi menemään uimarannalle - siellä ei ole kaislaa lainkhan! Kuitenkin hän uteliaisuuttaan kysyi, kuka minä olen? Vastasin kertomalla morsiamestani ja osoitin töyrään päällä olevaa taloa. Mies innostui - vai on minun veljen tyär sinula vaimona! Neuvoi menemään virvelini kanssa padon päälle. Sieltä saisi jopa kalaa.

Lähtiessä ostin Ruotsin puolelta Iikan kaupasta kylmälaukut täyteen käristyslihaa. Jännitti, säilyvätkö ne jäässä pitkän kotimatkan? Kukkaro keveni, mutta onneksi kuljetus onnistui. Kotimarketissa huomasin, että samat herkut olisivat olleet kylmäkaapista saatavissa täälläkin ja jopa hieman halvempaan hintaan.

Tähän voisi päättää tämän blogin ja jättää pois pidemmälle menevät rinnastukset puolison löytymisestä lähempääkin, sekä mietinnän siitä pysyvätkö päiväykset kunnossa.

Isänmaallisuus juhannuksena 2020
Uuden elämän aloittaminen on helppoa
 

Bloggarit

Tutkailua
25 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
175 artikkelia
Aimo Salonen
141 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä