Taivastelua

Kirjoituksia maan ja taivaan väliltä. Joensuun ev.-lut. seurakuntien blogi.

Mittaamisen ja piirtämisen ihanuudesta

Mittaamisen ja piirtämisen ihanuudesta Tiina Belov, yliopistopastori ja työnohjaaja

Urban sketching tarkoittaa kaupunkimaista piirtämistä: sykkeeltään nopeahkoa luonnostelua. Ensin luonnostellaan lyijykynällä, sitten päälle tussilla, ja kun lyijy on kumitettu pois, viimeistelyä vesiväreillä. Aiheena on jokin maisema, yksityiskohta, rakennus - mikä vaan, minkä oma katse on omassa elinympäristössä tai matkoilla tavoittanut. Katse on kiinnittynyt kohteeseen, koska siinä on jotakin... mikä puhuttelee juuri minua, en useinkaan tiedä mikä ja miksi, mutta se soi ja elää minussa, jää minuun. Siirrän sen paperille ja katson sitä. Ei ole tärkeää, osaanko piirtää; olennaista on se, että teen jotakin, missä lepään ja viihdyn ja missä hetkeksi unohdan kaiken muun.

Joensuun kansalaisopisto tarjoaa hyvin monille ihmisille monia tapoja löytää elämään jotakin muuta kuin arjen asiat. Olen opiskellut ranskaa, italiaa ja unkaria sekä  kerrannut englantia. Muutama satunnainen vuosi on mennyt tai chi - treeneissä. Ja nyt sitten harrastan piirtämistä, urban sketchingiä. Ryhmässä on usein ainakin yksi ihminen, joka on entuudestaan tuttu, ja useita muita mukavia ihmisiä, joiden kanssa voi harrastaa mutta joihin ei tarvitse tutustua sen syvemmin, ellei halua - ja tämä on ihmissuhdetyötä tekevälle olennaisen tärkeää.

Ajattelen, että yhteiskunnassamme vallitsee tällä hetkellä hyvin kova arvomaailma, joka perustuu ihmisen mittaamiseen ja punnitsemiseen tuottavuuden ja hyödyn kannalta ja kautta. Omakin työni, papin työ, johon minulla on vahva sisäinen kutsumus ja jossa minulla on virkapaikka, mikä on vaativa ja antava, yritetään nyt niputtaa exceltaulukkoon.

En vastusta työn seurantaa, koska sen avulla voidaan ehkäistä uupumista ja ylirasittumista ja lisätä hyvinvointia, mutta vastustan pikkutarkkaa mittaamista ja kontrollia. Mittaaminen ja vaatimus suunnitella töiden sisältö ja ajoitus ennalta  hyvin tarkkaan eivät sovi luovaan työhön. Kun työajaton, luova työ pakotetaan liian pieneen muottiin, särkee se jotakin olennaista. 

Esimerkiksi ihmisten suru ja ahdistus, joita papit työssään kohtaavat ja kantavat, eivät haihdu työaikasuunnitteluun kolme viikkoa aiemmin merkityllä ajalla. Se vaatii oman aikansa ja tilansa, että toipuu niin paljon, että jaksaa taas kannatella seuraavaa tilannetta niin, että on oikeasti ja aidosti läsnä, avuksi ja hyödyksi. Eivät onnettomuudet ja surukaan noudata virka-aikaa.

Melko mahdottomalta on tuntunut myös merkitä etukäteen ne tunnit, jotka käytetään vaikkapa hengellisen elämän hoitamiseen tai työssä tarvittavan vaativan asiatekstin tuottamiseen tai lukemiseen ja omaksumiseen. Ja - muuten, tämänkään tekstin pohjaa ei ole kirjoitettu exceliin merkityllä ajalla, vaan illalla klo 22 alkaen. Tähän "työseurannan ulkopuoliseen aikaan" olisi pitänyt pyytää esimiehen lupa; näin antaa ymmärtää kirkon virka- ja työehtosopimuksen moduulityöaikaa koskeva lisäosa, joka on työpaikalleni otettu kokeiluna käyttöön. En soittanut illalla ja kysynyt lupaa. Se olisi tuntunut täysin järjettömältä. En ole pappi vain virka-aikaan, vaan koko ajan: sitä sanotaan kutsumukseksi.

Siispä piirrän, ja sitä aikaa en merkitse etukäteen sähköiseen tietokonekalenteriin.

Tiina Belov

yliopistopastori

 

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 12: Tyhjä katse
Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 11: Bänditreeni...
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
128 artikkelia
Aimo Salonen
129 artikkelia
Tutkailua
3 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä