Mietteitä maailman menosta ja ihmiselosta

Kirjoittaja on yhden kirjan julki saanut kaupunkilehden toimittaja, joka yrittää ymmärtää, mitä ihmettä tässä maailmassa ja oman pään sisällä oikein tapahtuu.

Mitä tarjouksia Kaitsu ottanee vastaan

Hyvä tästä tulee. Tänään tulee täyteen viikko siitä, kun Roukalahden kesäteatterin tämän vuoden työryhmä kokoontui ensimmäisen kerran ja sai käsiinsä Tiina Markkasen Meidän luokka -käsikirjoituksen. Siihen, että edelliskesän menestysnäytelmän jatkoksi tehdään täydennysosa, liittyy aina riskinsä, mutta viikon sulattelun jälkeen minulla on luottavainen olo. On tämäkin suuri tarina - tai oikeastaan palanen, joka viimeistelee kahtena kesänä kerrotun tosi suuren tarinan.

On yksitoista ihmistä, luokkakaverukset 1950-luvun lopun kansakoulusta, ja heidän elämäntarinansa vuosikymmenten ajalta. On erilaisia persoonia ja monenlaisia elämäntarinoita Suomessa ja maailmassa, joka kokee suuria muutoksia runsaassa 60 vuodessa. Keskiössä on kolmiodraama: kaksi miestä ja nainen, johon molemmat miehet ovat rakastuneita. Suuren tarinan yksi suurimmista kysymyksistä on, voiko väärä valinta johtaa tuplatöppäykseen: pahimmassa tapauksessa ihminen menettää sekä rakastettunsa että parhaan kaverinsa.

Tänä vuonna tarinassa on uusia hahmoja - venezuelalainen Carmenkin, jota näyttelee espanjalainen Isabel, Joensuun ylioppilasteatteristakin tuttu. Jo viikon takaisissa lukuharjoituksissa tuli selväksi, että Roukalahden kesäteatteri sai kovan vahvistuksen. Mielenkiintoinen vahvistus on myös Pekka, mies, joka tuli viikon takaiseen tapaamiseen tunnustelemaan, voisiko tämä olla sellainen juttu, johon hän voi heittäytyä. On se, ja se on hyvä. Pekalla on niin upea ääni, että sen varaan voi rakentaa vaikka mitä.

Saimme myös kaksi näyttämölle palaajaa, jotka hoitivat viime kesän Luokkakuvassa muita tehtäviä: Heidi veti vahvalla äänellään arpajaiset ja Harri soitti bändissä rumpuja ja kannatteli yhdessä kohtauksessa tarjotinta. Tiinalla oli tänä vuonna se etu, että hän tiesi näyttelijät ja pystyi kirjoittamaan hahmot kantaesityksen näyttelijöille sopiviksi. Varsinkin Harrin kohdalla se korostuu.

Niin Harri kuin hänen hahmonsa Toivokin ovat porukan naurattajia, joista löytyy myös herkkä puoli. Mielenkiintoista on nähdä, mitä Harri harjoituksissa tarjoaa ohjaaja Kai Paavilaiselle ja mitkä tarjoukset Kaitsu ostaa ja mitkä muuttaa oman näkemyksensä mukaisiksi. Vetoa joka tapauksessa voisin lyödä siitä, että Toivon ja Elisen yhteiset kohtaukset nousevat ensi kesänä yleisön suosioon.

Musiikki on merkittävässä osassa ja mielenkiintoista on nähdä, millaisia sovituksia uusi musiikkivastaava Laura Vuorjoki-Elo meille tekee. Yleisö saa tänäkin vuonna kokea musiikin ohella tanssia, ja viikon takaisessa palaverissa puvustajastamme Liisa Valliuksesta paljastui uusi ulottuvuus: hän pystyy vetämään tarvittaessa vaikka tanssitreenit.

Viikko siis on ollut aikaa haudutella. Oma Ossini kiehtoo ehkä liikaakin. Joka päivä olen kuunnellut Spotifyhin tekemääni Meidän luokka -listaa ja haudutellut tarinaa ja omaa kasvanutta osuuttani siinä. Olen tunnustellut repliikkejäni ja todennut, että kovasti on vaihtelua: jotkut kohtaukset sujuvat luontevasti, koska niissä tunnistan Ossista paljon itseäni, joissakin toisissa taas Ossi käyttäytyy niin minulle vieraalla tavalla, että kovan työn saa ohjaaja Kaitsu kanssani tehdä.

Ja minä varmaan Kaitsun kanssa. Viime kesältä kun tiedän, että monin kohdin Kaitsu muuttaa tarjoukseni aivan toisenlaisiksi. Onnistuneita muutoksia ne ovat olleet, vaikka joskus näyttelijöillä onkin taipumus jurputtaa vastaan.

Kiehtova kevät ja kesä tässä on edessä. Varsinaiset harjoitukset alkavat kolmen viikon kuluttua.

Minusta tuli aatelinen 62-vuotiaana
Pakko saada
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
156 artikkelia
Tutkailua
16 artikkelia
Aimo Salonen
137 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä