Mitä sinulle sanoisin?

Hyvän elämän etsintään on monta väylää. Tutuimpia ja suosituimpia niistä nyt näyttävät olevan mindfullnes, jooga, hiljaisuuden retriitti, samoilu luonnossa ja matkailu Intiassa. Entäpä tavallinen arkinen taitoni kuten kanssaihmisten sanojen kuuntelu?

Muutama vuosi sitten kuolleen isäni tapoihin kuului lausua sutkauksia. Hän oli harvasanainen taustavaikuttaja ja tilanteiden seurailija, mutta näistä sutkauksista tuli hänen perintönsä meille jälkipolville. Ne kun liittyivät aina sillä hetkellä elettyyn tilanteeseen. Siksi ne niin hyvin muistaakin. Vaikkapa sen, kun hän tuiskun keskellä lumitöitä tehneelle naapurille oli huikannut: "kyllä se vielä iloksi muuttuu."

Sanatyöläisenä jään välillä sanattomaksi. Ja niin sen kai kuuluu ollakin. Ei ole mitään sanottavaa, jos ei osaa myös jäädä kuulolle. On sanottu, että kuunteleminen vaatii hiljaisuutta, rauhoittumista ja paikallaan oloa. Niin varmaan, mutta mitä silloin haluaa kuunnella? Itseään, ajatuksiaan ja tunteitaan, vastaavat elämäntaito-oppaat. Mutta elämään liittyvät monimerkitykselliset sanat ja sutkaukset löytyvät myös itsensä elämän keskeltä: kiireestä, kaaoksesta ja hälinästä. Ne on vain opittava kuulemaan. Ja se vaatii jo asennetta.

Mitä sinulle sanoisin, on blogini otsikko. En tiedä, koska sinun tämän hetkinen elämäntilanteesi on minulle tuntematon. Siksi kysynkin, millaisia sanoja elämääsi juuri nyt kaipaisit? Kun sen tiedät, etsi niitä. Joko itsestäsi hiljaisuuden ja rauhoittumisen avulla tai sitten keskellä ihmishälinää vaikkapa toisten hyvien katseiden ja tekojen välittämänä. Ja vanhan sanonnan ohjetta "antaessaan saa" ei moderneinkaan tutkimustulos ole vielä yliajanut käyttäytymisen maantiellä. Meillä itsellämme kun on sanojen kuulemisen ohella sanan käyttämisen valta. Vaikka hyvän elämän eväänä.

Marja Liisa Liimatta, sairaalapastori