Taivastelua

Kirjoituksia maan ja taivaan väliltä. Joensuun ev.-lut. seurakuntien blogi.

Mistä on pienet skootterit tehty?

Matti-FB Matti Nevalainen, erityisnuorisotyönohjaaja

 

Wow! Moposkootteri. Ihan meillekö omaksi? Eikun vaan puretaan palasiksi ja kootaan sitten uudestaan. Tunnin homma muutaman ahkeran käden toimiessa ja skootterin luuranko on paljastunut. Mistä on pienet skootterit tehty?

Moottoripajalla on ollut hyvä fiilis tehdä yhdessä sormet rasvassa hommia. Alkuun vähän pyöriteltiin sormia, kun ei ollut omia menopelejä rassattavaksi. Laitettiin yhdessä pajaa sen näköiseksi, että on hyvä yhdessä tehdä hommia.

Juteltiin paljon myös siitä, mitä itse kullakin oli mielessä ja mitä kellekin kuuluu elämässä ylipäätään. Miksi moottoripajalla haluaa toimia ja mitä haaveita mielessä pyörii – moottoreista ja vähän muustakin. ”Minä kyllä haluan saada oman moottoripyörän”, sanoo yksi ja kiertää mutteria. Elämässä on hyvä olla haaveita ja tavoitteita. Oma moottoripyörä tai haaveiden opiskelupaikka, tavoittelun arvoista varmasti kumpikin.

On ihan loistavaa tavata nuoria. Rehellisiä, täynnä toiveita ja odotuksia. Silmät loistaen kasaamassa skootteria käyttökuntoon ja välillä purkamassa samaa vehjettä. Intoa värkätä kulkupelejä ja siinä samalla haastella muitakin juttuja; joskus jopa elämää suurempia asioita.

On myös mielenkiintoista havaita, että nuori on monen aikuisen näkökulmasta aika pelottava ja vastuuton. Tuota luonnehdintaa en nuorista kuitenkaan allekirjoita. Tapaan ainakin lähes päivittäin monenlaisia nuoria. Siellä moottoripajalla tapaan joitakin (vielä toistaiseksi vain joitakin) nuoria, mutta monessa muussa yhteydessä enemmänkin. Miksi sitten nuori voi olla aikuisen näkökulmasta niin pelottava? Onhan nuori toki vaativa, rehellinen, kyselevä, kyseenalaistava. Mutta sitähän nuoruus aina on. Myös se joskus ollut nuoruus nykyisellä aikuisella. Nuori toki oppii myös koko ajan kohtaamisista, moitteista, palkitsemisesta, malleista. Halusin tai en, olen myös aikuisen malli nuorelle.

Rehellinen? Tuo hyppää monelle ehkä silmille. Onko nuori oikeasti rehellinen? Ja jos ei ole, niin miksi ei ole? Vaikka toista väitänkin.

Pari riviä ylöspäin: ” Nuori toki oppii myös koko ajan kohtaamisista, moitteista, palkitsemisesta, malleista.” Ehkäpä nuori ihminen onkin loistava peili minulle aikuiselle, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Minkä nuori on havainnut palkitsevaksi ja aikuisten maailmassa toimivaksi, sen hän ottaa myös omaksi toimintamallikseen. Jos en ole itse rehellinen, en voi todellisuudessa vaatia sitä myöskään nuorelta.

Nuori on meille se peili. On tietysti upeaa, että suurin osa nuoristamme on ihan loistavia ihmisiä. Se kertoo myös siitä, että he ovat kohdanneet tolkun aikuisia. Mutta sitten on se joukko, joka peilaa meidän aikuisten vääristynyttä asennetta elämään.

Pitäisikö meidän enemmänkin pelätä sitä, mitä me aikuiset mallinnamme nuoren ihmisen ohjenuoraksi? Onneksi nuori voi myös vielä oppia ja valita jotain muuta kuin sen mihin hänet on harhautettu. Toivottavasti annan hänelle riittävästi tilaa löytää hyvän polun elämään, ainakin haluaisin. Mutta osaanko?

Matti Nevalainen, erityisnuorisotyönohjaaja

Haluan kantaa itse oman vastuuni
My baby left me
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
143 artikkelia
Tutkailua
10 artikkelia
Aimo Salonen
133 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä