Taivastelua

Kirjoituksia maan ja taivaan väliltä. Joensuun ev.-lut. seurakuntien blogi.

Minusta tuli aatelinen 62-vuotiaana

Petri-Rask-FB Petri Rask, kirkkoherra

”Onpas sinulla söpöt varpaat.” Tuo vaimoni toteamus muistui jostain mieleni syövereistä, kun istuin hämäränä marraskuisena päivänä työfysioterapeutin pakeilla. Jalkaspesialisti tutki jalkojani ja tuli siihen tulokseen, että minulla on ns. Mortonin jalat. Siis mitä? 

Mortonin jalka on rakenteellinen poikkeavuus eli ensimmäinen jalkapöydän luu on lyhyt suhteessa toiseen jalkapöydän luuhun. Minulla varpaat eivät ole puhtaasti noin, vaan ensimmäinen jalkapöydänluu on yhtä pitkä kuin toinen jalkapöydänluu. Internetin mukaan vaiva on yleinen. Tuolle vaivalle on antanut nimen amerikkalainen kirurgi Thomas Morton.


Filippus, yksi alkukirkon ensimmäisistä seitsemästä diakonista, ja etiopialainen hoviherra kohtasivat muinoin. Hoviherra oli käynyt Jerusalemissa pyhiinvaellusmatkalla ja oli nyt palaamassa kotiin, istui vaunuissaan ja luki profeetta Jesajan kirjaa. Siitäpä sukeutui mielenkiintoinen keskustelu näiden herrojen välille. Kannattaa lukea Apostolien tekojen kahdeksannesta luvusta tuosta kohtaamisesta.


Pyhiinvaellus on kristittyjen vanha tapa etsiä yhteyttä Jumalaan, ja samalla se on ilmaus vaeltajan omasta uskosta Luojaan. Tapasin pyhiinvaellusmatkalla Assisissa erilaisia kanssakulkijoita. Matkalle lähtiessäni en tiennyt, mitä etsin tai kestääkö jalat, tosin tuolle Assisin matkalle lähtiessäni en ollut Mortonin jaloista vielä kuullutkaan. Sanotaan, että pyhiinvaellus antaa sen, mitä ihminen tarvitsee, ei välttämättä sitä, mitä lähtee etsimään tai hakemaan. Moni lähtee etsimään hiljaisuutta. Pyhiinvaellusten merkittävin anti hiljaisuuden ja hiljentymisen lisäksi saattaa yllättäen tulla toisilta ihmisiltä ja vuorovaikutuksesta, kuten kävi tuossa diakoni Filippuksen ja hoviherran kohtaamisessa.


Miksi sitten päädyin fysioterapeutin pakeille? Liikun vapaa-ajallani kävellen ja juosten. Viimeisen vuoden aikana jalkani ovat rasittuneet tavallista enemmän. Oli pakko tehdä asialle jotain. Normaalisti kävelyyn ei tule kiinnitettyä edes huomiota. Nyt internetistä luin, että kävelyssä ensimmäisenä alustan kanssa kontaktiin tulee kantaluun ulkoreuna. Sen jälkeen paino siirtyy jalkaterän ulkoreunaa myöten ja ponnistus tapahtuu ensimmäisen ja toisen varpaan välistä jalkaterään nähden kohtisuoraan linjaan eteenpäin. Minulla siis ensimmäinen jalkapöydän luu tulee kontaktiin myöhässä ja kuormitus siirtyy isovarpaan tyvialueelta heikommille jalkapöydänluille, jotka eivät näköjään enää kestä pitkäkestoista kuormitusta. Yli 60 –vuotta meni ennen kuin havaitsin ensimmäiset oireet.


Heti palattuani spesialistin luota mietin lastemme ja lapsenlapsemme jalkoja. Mahtaa bingo osua tässä ongelmassa jollekin perillisistäni. Otin kuvan saamastani info –paperista ja lähetin viestin eteenpäin. Vastausta ei tarvinnut kauaa odotella. Kahdella lapsistamme on sama ongelma. Sellaista on elämä, ei voi mitään. Tai sittenkin voi. Nyt minun jalkateriäni tällä hetkellä hoitavat pinkit kinesioteipit ja kengissäni ovat hyvät pohjalliset. Teen myös fysioterapeutilta saamiani jumppaliikkeitä. Nyt ja tulevaisuudessa kenkien ostoon täytyy paneutua paremmalla huolella.


Infopaperin lopussa oli toteamus: ”Kreikkalaisen mytologian mukaan pitkä toinen varvas on kaikkien aatelisten etuoikeus, se on kaikilla kreikkalaisilla jumalilla – ja tietysti myös sankareilla.”

Avio-onni kukoistaa pitkään - jos sitä kellä on
Mitä tarjouksia Kaitsu ottanee vastaan
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Tutkailua
30 artikkelia
Aimo Salonen
141 artikkelia
Taivastelua
183 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä