Taivastelua

Kirjoituksia maan ja taivaan väliltä. Joensuun ev.-lut. seurakuntien blogi.

Millä minä elän?

Saila-FB Saila Musikka, diakoni

 

Diakoniatyöntekijänä kohtaan aivan liian usein perheitä, joilla kokoaikatyöstä huolimatta on hankaluuksia päivittäisten laskujen kanssa. Ihan jokapäiväisessä elämässä, saati sitten, kun elämään ilmaantuu jotakin erityistä hakaluutta; lapsen korvatulehdus lääkärikäynteineen ja antibioottikuureineen, omia lomautusjaksoja tai pidempiä sairauslomia, ennakoimaton remontti tai mitä muuta tahansa.

Liian usein sen vuoksi, että nämä perheet ovat sellaisia, joiden olisi kaiken järjen mukaan pärjättävä. Turhaan osoitetaan syyttävällä sormella kulutustottumuksia, vaikka toki nekin joskus ovat syynä tiukkaan tilanteeseen. Se on kuitenkin kohtuullisen helposti muutettavissa taloudenhallinnan pohtimisella ja muuttamalla joitakin kulutustottumuksia. Tiettyjen ammattien palkkataso on yhteiskuntamme rakenteellinen haaste, jota yksittäisen henkilön tai perheen on lähes mahdoton ratkaista.

Ihmisläheiset ammatit ovat monen nuoren haaveena. Toive toisten auttamisesta ja ihmisyyden ymmärtämisestä on useimmilla johtolankana, kun omaa ammatinvalintaa pohditaan. Hieno asia. Mutta tämä yhteiskunta arvostaa näitä osaajia todella niukasti. Samoin kaupallisella alalla perustyöntekijän, kassan ja myyjän, arvostus on todella alamaissa muuten kuin kauniissa puheissa. Yhtä lailla kotona lapsiaan hoitava vanhempi on yhteiskunnan silmissä tuottamattomassa työssä. Ei tuota ei, lapsiaan vain hoitaa.

Kohtuuttoman hintainen asuminen, liikkuminen eri vuodenaikojen vaihtelevassa säässä, harrastamisen hinta ja pysytteleminen nykyajan normeissa koneineen ja laitteineen ei ole halpaa. Kuitenkin asuttava ja liikuttava on, yhteiskunnan palvelutkin pyörivät yhä rivakammassa tahdissa netissä ja verkossa.

Vakavalla äänenpainolla hyvin toimeentulevat ihmiset miettivät keinoja siihen, kuinka kannustinloukut saadaan purettua. Ainoana konstina näyttää olevan perustoimeentulon normien laskeminen. Pakkohan niiden on töihin lähteä, kun elämän perusedellytykset lasketaan niin alas, ettei sillä enää elä. Tai ehkä elää, mutta ei pääse osallistumaan normaaliin yhteiskunnan toimintaan.

Olisiko kuitenkin aihetta ajatella ja toimia niin, että työmies on palkkansa ansainnut? Että ennemmin taataan jokaiselle työssä käyvälle parempi palkka kuin lasketaan jo minimissä olevaa perusturvaa. Että jokainen, joka työtä on saanut, tulee palkallaan oikeasti toimeen. Luulen, että meillä on kyllä siihen varaa.

 

Saila Musikka, diakoni

 

Kirjaston vaihtohyllyssä on elämää
Mitä on olla eurooppalainen
 

Bloggarit

Tutkailua
1 artikkeli
Taivastelua
124 artikkelia
Aimo Salonen
125 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä