Tutkailua

Olen eläköitynyt psykologian tohtori ja kirjoittelen Tutkailua-blogissani uusimmista tieteellisistä tutkimustuloksista ihmistieteiden alalta. Kerron myös omista henkilökohtaisista kokemuksistani samoista aihepiireistä, jotka vaihtelevat ihmisten välisten suhteiden pohdinnoista aina hyvinvointitutkimusten tuloksiin ja huumoritutkimuksen uusimpiin teoriohin asti.

Miksi huumori ei naurata?

Paavo-Tutkailee Paavo Kerkkänen

 

En ole kirjoittanut huumorista ja huumorintajusta pitkään aikaan. Viime aikoina olen kuitenkin antanut eri lehtiin ja radioon muutaman haastattelun. Toimittajat ovat olleet kiinnostuneita kuulemaan ajatuksia hirtehishuumorista, koronahuumorista ja huumorin varjolla tapahtuvasta kiusaamisesta. Vähemmän on kyselty mukavasta, ystävällisestä, iloisesta ja hauskasta huumorista. Sellaistakin on kuitenkin olemassa vaikka kuinka paljon. Wikipedian mukaan huumori on vuorovaikutuksen ja viestinnän muoto, jonka tarkoitus on tehdä ihmisiä iloisiksi, naurattaa ja purkaa jännitystä. Huumori voi kummuta ylemmyydestä ja vahingonilosta, yllättävästä vastakohtaisuudesta, tai sen tarkoituksena voi olla tarjota huojennuksen tunne. Huumorin monista lajeista tunnetuimpia ovat komiikka, satiiri, ironia ja parodia, ja huumorin muotoja ovat muun muassa vitsit, kaskut, pilapiirrokset ja stand up -komiikka. Huumorintajulla viitataan huumorin hyödyntämisen taitoon, sen ymmärtämiseen ja sen arvostamiseen. Huumoria voi käyttää muun muassa ihmissuhteiden ylläpitoon tai oman olon parantamiseen. Mielestäni Wikipediassa on huumorin olemus ja monimuotoisuus esitetty varsin hyvin. Viime aikoina olen itse joutunut pohtimaan sitä,miksi huumori ei naurata.

Olen tavannut suomalaisen koomikon Severi Suhosen ( Esa Pakarisen) livenä joskus 60-luvulla Liperin Osuuskaupan pihalla. Hän nauratti paikalle kokoontunutta kansaa kertomalla muun muassa tapahtumista Alatölöviössä. Siellä oli Severin mukaan tottumaton uusi linja-autokuski peruuttanut linja-autoa Alatölöviön Osuuskaupan takapihalla niin että linja-auto oli törmännyt pihan perällä olleeseen paskahuussiin. No huussi oli tarttunut linja-auton takaosassa olleisiin polkupyörien kuljetuskoukkuihin ja niin oli Alatöloviöön saatu ensimmäinen vessalla varustettu bussi. Kyllä meitä nauratti, todella! 60-luvulla vessalla varustetut bussit olivat nimittäin tosi hienoja ja harvinaisia turistibusseja. Jos nyt joku stand-up koomikko kertoisi tuon jutun, niin salissa vallitsisi luultavasti koomikkoa kylmäävä hiljaisuus.

Näin Esa Pakarisen myös viime vuoden lopulla. Hän esiintyi vuonna 1953 kuvatussa elokuvassa Lentävä Kalakukko. Ajattelin, että elokuva olisi iloinen ja hauska. No olihan se tavallaan sitäkin, mutta kyllä minua ihmetytti elokuvassa harrastetun huumorin tyyli. Minusta se oli pääosin ilkeää huumoria, joka perustui pitkälti toisten nolaamiseen. Se oli pitkälti jonkinlaista näsäviisastelua. Kyllähän elokuvassa naurettiin paljon, mutta minua ei naurattanut. Olenko tullut tosikoksi? No en kai sentään. Mitä sitten on tapahtunut ?

On tainnut käydä niin, että muutaman vuosikymmenen aikana maailma on muuttunut niin, että naurun kohteet ovat monelta osin vanhentuneet ja muutenkin muuttuneet. Menneinä aikoina oli tavallisempaa ja sallitumpaa nauraa neekereille (siis tummaihoisille afrikkalaisille), kääpiöille ( siis lyhytkasvuisille), homoille ( siis sukupuolisille vähemmistöille), lappalaisille ( siis saamelaisille), mustalaisille ( siis romaaneille), blondeille ( siis vaaleille naisille), ryssille ( siis venäläisille ) ja monille muille ihmisryhmille. Lasten kiusaaminen esimerkiksi juoksuttamalla heitä turhaan varta vasten keksityissä nolostuttavissa tehtävissä oli yleistä huvia monissa paikoin ainakin vielä 50-luvulla. Työpaikoilla oli tapana ainakin 60-luvulla nauraa uudelle työntekijälle, kun hän joutui osoittamaan hölmöytensä epäonnistuessaan työtehtävissä, joihin hänelle ei annettu opastusta. Kouluissa oli nahkakonvia, joissa uusia keskikouluun tulleita oppilaita nöyryytettiin ja heille naurettiin. Kaikki nämä edellä mainitut ovat nykyään enemmän tai vähemmän kiellettyjä asioita. Työpaikoille on tullut perehdyttämiskäytäntöjä, lastensuojeluun on kiinnitetty huomiota, kiihottaminen kansanryhmää vastaan on lailla kielletty, on tullut tasa-arvolakia, ja meetoo liikettä, kouluissa on kiusaamisenvastaisia ohjelmia jne. Kaikenlaiset Neuvostoliittoon liittyneet jutut työn sankareista ja tuotantotavoitteiden ylittämisistä naurattivat vielä 70-luvulla, mutta eivät naurata enää kun koko Neuvostoliittoa ei ole edes olemassa. No nyt saatetaan nauraa Navalnyn ja Putinin kisailulle mutta tämäkin nauru voi loppua lyhyeen.

Eipä ole siis ihme jos minua ei kaikki vanhan ajan huumori naurata. Tilalle on tullut uusia huumorin aiheta ja lajeja. Nykyään saatamme nauraa erilaisten visailuohjelmien ja paneleiden sanailijoille tai facebookin kissavideoille tai television sohvaperunoille tai alastomana alttarille tulijoille. Mielenkiintoista nähdä missä vaiheessa edellä mainitut ja monet muut nykyiset huumorin aiheet ja tyylit menettävät hohtonsa. Voipa käydä myös niin että yhteiskunnalliset muutokset ja yleinen kehitys tuo eteemme myös uusia säädöksiä ja lakeja, jotka tekevät joistain nykyisin hauskoilta tuntuvista huumoriaiheista törkeitä, sopimattomia tai jopa peräti laittomia. Ken tietää.

Kerronpa kuitenkin vielä yhden vanhan ajan huumoripläjäyksen joka nauratti. Kyseessä oli Howard Hawksin ohjaama yhdysvaltalainen komedia vuodelta 1941. Elokuvan nimi on Jään tänne yöksi. Siinä joukko vanhoja ensyklopediaa kirjoittavia professoreita kiduttivat gangsteria saadakseen tämän tunnustamaan alamaailman edustajien piilopaikan New Jerseystä. Harvoin ihmisten kiduttamisen katsominen naurattaa, mutta niin vain nyt kävi. Professoreiden käyttämä kidutusmenetelmä oli vanha kiinalainen kutitusmenetelmä, jossa linnunsulalla kutitetaan ihmistä niin, että hän nauraa itsensä tikahduksiin ja kyllä tunnustaa kaiken mitä halutaan. Monenlaisten juttujen kohdalla ihmisiä varoitetaan kokeilemasta heille näytettyä erikoisuutta kotona. Minä nyt voin kuitenkin sanoa, että kyllä tätä voi kokeilla myös kotona mutta tietenkin omalla vastuulla. Nauramisiin.

Paavo Kerkkänen, ex-työterveyspsykologi, ex-perheneuvoja

 

Järjestys se olla pitää
Onko rikas mies oikeassa ?
 

Hae Heilistä

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
183 artikkelia
Tutkailua
40 artikkelia
Aimo Salonen
137 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä