Tutkailua

Olen eläköitynyt psykologian tohtori ja kirjoittelen Tutkailua-blogissani uusimmista tieteellisistä tutkimustuloksista ihmistieteiden alalta. Kerron myös omista henkilökohtaisista kokemuksistani samoista aihepiireistä, jotka vaihtelevat ihmisten välisten suhteiden pohdinnoista aina hyvinvointitutkimusten tuloksiin ja huumoritutkimuksen uusimpiin teoriohin asti.

Mietteitäni kuolemasta

Paavo-Kerkknen Paavo Kerkkänen

 

Kirjoitan nyt pitkän harkinnaan jälkeen joitain ajatuksiani kuolemasta. Jos lukijan läheinen on juuri kuollut tai jos lukija itse on kuolemassa niin en usko että tämä kirjoitus on kovinkaan kiinnostava. Lukemisen voi lopettaa tähän. Mietteeni eivät ole syvällisiä, hartaita eivätkä lohduttavia, vaan enempi pinnallisia ja joidenkin mielestä varmaankin kuoleman vakavuutta vähätteleviä.

Kaiken aikaa ihmisiä syntyy ja kuolee. Mitä vanhemmaksi itse tulee, sitä useammin tuttujakin kuolee. Viime toukokuussa sovin entisen, jo eläkkeellä olevan työtoverini kanssa tapaamisesta. Hän lupasi ottaa yhteyttä sitten kun hänen aikatauluunsa sopisi. Hänellä oli sairauteensa liittyviä hoitoja ja muita menoja, niin että tapaamisaikaa täytyi suunnitella. Yhteydenottoa ei kuulunut. Sitten huomasin lehdestä että hän oli kuollut ja haudattu. Ystäviä ja tuttavia siirtyy tuonilmaisiin, kuten julkisuuden henkilöitäkin. Nuoruuteni jonkinlaiset idolit Spede Pasanen, Simo Salminen, Juice Leskinen, Claes Andersson, Jukka Virtanen ja monet muut ovat jo ns. delanneet. M. A. Numminen, Clint Eastwood, Keith Richards ja Vesa- Matti Loiri vain jatkavat sitkeästi uraansa. On niitä vielä muitakin, mutta en heitä nyt muista. Nykyään kun joku ei vastaa pitkään aikaan sähköpostiin tai tekstiviestiin tai ei enää muuten pidä yhteyttä, niin väistämättä tulee mieleen, että onkohan hän sairastunut, unohtanut,väsähtänyt, kyllästynyt tai yksinkertaisesti vain kuollut.

Menneen kesän aikana ovat useat lehdet julkaisseet mielenkiintoisia tutkimustietoja kuoleman ennustamisesta. Tutkijat ovat tunnistaneet ihmisen verestä molekyylejä, joiden perusteella voidaan ennustaa ihmisen jäljellä oleva elinikä. Kyseessä ovat aineenvaihdunnan merkkiaineet, jotka liittyvät riskiin kuolla seuraavien 5–10 vuoden aikana. Tutkijat jäljittivät verestä 14 molekyyliä, jotka näyttävät kytkeytyvän kuolemaan. Näin yhdestä verikokeesta pystyttäisiin ennustamaan ihmisen kuolema kenellä tahansa 18–109-vuotiaalla miehellä ja naisella. Tutkimus julkaistiin Nature Communications lehden numerossa 10 ( https://doi.org/10.1038/s41467-019-11311-9 ). Tutkimusryhmässä oli muuten mukana myös yksi suomalainen tutkija. Hän on Oulun yliopiston elinikäisen terveyden tutkimusyksikön professori Johannes Kettunen. Hyvä Johannes ! Olen varma, että monet kaupalliset tahot ja myös tavalliset ihmiset olisivat kiinnostuneita saamaan käsiinsä ja käyttöönsä tuon jäljellä olevan eliniän ennustamismenetelmän. Kunhan menetelmä tulee markkinoille, niin siitä ollaan vähintään yhtä kiinnostuneita kuin nyt ollaan oman sukutaustan selvittämistä DNA-testin avulla. Ihminen on kiinnostunut sekä menneisyydestään että tulevaisuudestaan.


Itselläni saattaa olla elinikää vielä jonkin verran jäljellä. Isäni kuoli 85 vuotiaana ja äitini 76 vuotiaana, ja jos elelen samanikäiseksi kuin he niin saatan elää vielä 10 – 20 vuotta. Perinteisestihän tiedetään, että vanhempien elinikä ennustaa aika hyvin myös lasten elinikää. Toisaalta voinhan kuolla vaikka heti kesken blogin kirjoituksen tai sitten elää sattuman oikusta 100 vuotiaaksi. Saa nähdä. Jos tuo blogin alussa mainittu verikoe tulee markkinoille niin en ole ollenkaan varma haluanko sen avulla tietää jäljellä olevaa elinikääni.


Millainen kuolema sitten olisi sopiva. Minulla on siitä pari ajatusta, jotka eivät varmasti ole kaikkien mieleen. Ensimmäinen ajatus on se että minä haluaisin kuolla ihan mieluusti yksin. Itse en ollut paikalla kun omat vanhempani kuolivat. Voisin mielläni jatkaa tätä perinnettä ja olen sen kirjoittanutkin omaan hoitotahtooni. Toinen ajatus on, että jos olisin parantumattomasti sairas ja aivan surkeassa ja avuttomassa kunnossa, niin kuolisin mielelläni ystävällisesti kuolon uneen vaivutettuna. Minut on nukutettu useita kertoja kardioversion eli sydämen rytmihäiriön sähköisen siirron yhteydessä. Olen kokenut nukutukseen vaivutuksen hyvin miellyttävänä. Kun kyselin anestesiologilta että mikä tuo aine on, niin hän mainitsi että se oli propofolia. Michael Jackson oli kuulema vaipunut kuolon uneen juuri tämän aineen ja joidenkin muiden aineiden yhteisvaikutuksen tuloksena. Michal Jackson jäi minulle kaukaiseksi, eikä hän ollut minulle minkäänlainen idoli. Mainittakoon vielä, että muistan lukeneeni jostain edellä mainitusta nukutusaineesta, että yleensä ihmiset heräävät nukutuksesta tyytyväisinä ja hyväntuulisina. Kuoleman jälkeisestä todellisuudesta tai sen puuttumisesta emme tiedä mitään, mutta jos sitten herään johonkin toiseen todellisuuteen tai ulottuvuuteen, niin ilman muuta herään sinne sitten tyytyväisenä ja hyväntuulisena.
Heh, enpäs vielä kuollut tämän blogin kirjoittamisen aikana. Kiva. Ja lukija jos pääsit tänne asti niin et sitä kuollut vielä sinäkään. Hyvä.
Lopuksi alussa mainitsemani työkaverin kuolinilmoituksessa olleen runon.

Alä itke sitä,
että yhteinen aika on ohi,
vaan iloitse siitä, että se on ollut.

Niinpä.

Paavo Kerkkänen, eläkeläinen

Vanhuuden kaihia se on, sano lääkäri viisikymppise...
Sivupersoonani Ossi
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
143 artikkelia
Tutkailua
10 artikkelia
Aimo Salonen
133 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä