Taivastelua

Kirjoituksia maan ja taivaan väliltä. Joensuun ev.-lut. seurakuntien blogi.

Lue mikä tahansa viikon otsikko, jossa sana vanhus!

Kaija20FB Kaija Santti, vanhustyön pastori

Vanhustyön kunnollisena blogikirjoittajana pitäisi tähän luetella ranskalaisilla viivoilla kaikki ne raflaavat uutisotsikot, jotka hyppäävät silmille heti kun jonkun nettilehden avaa.  En tiedä, kumpi on kamalampaa luettavaa: vanhuksen huonosta kohtelusta tai laiminlyönneistä kertova uutinen, vai se, että vanhus on tyytyväinen, omaiset tyytyväisiä ja hoivakodissa sekä kotihoidossa kaikki hyvin. Ai miksi jälkimmäinen uutinen on kamala? Siksi, että vain normaalista poikkeava nousee uutisotsikoihin. Ei hyvältä näytä, että uutisotsikon arvoista on vanhuksen tyytyväisyys hoitoonsa ja hoivakotiin. (Vähän sama kuin jos TV: iltauutisissa uutistenlukija kertoisi, että  lento Berliinistä Suomeen tuli ajallaan ja laskeutui kentälle turvallisesti. Kaikki selvisivät hengissä.) 

Miksi sitten kirjoitan tätä, jos käsken siirtymään blogista iltalehtien otsikoihin. Totuus ei kuitenkaan mahdu noihin otsikoihin ja uutisiin. Ymmärrän, että toimittajia ei kiinnosta tavallinen arki, sellainen, jossa elämä soljuu parempine ja hunonmpine päivineen ja hetkineen eteenpäin. Kuulen usein sisällöltään tämäntapaisen lauseen: "olen iloinen kun pääsin tänne. Kotona olin yksin ja pelkäsin jotain sattuvan."  Enemmän kuin arvostelua, omaisilta kuuluu kiitos henkilökunnalle: "Kiitos, kun jaksatte" .  Kaikki hoivakodit eivät suinkaan ole kauhuleffojen synkeitä ja pimeitä painajaisia. Joskaan ei täydellisiä pilvilinnojakaan. Sitä toivon, että tämä noussut kohu muuttaisi jotain: antaisi hoivatyöhön lisää käsipareja, arvostusta ruohonjuurityölle, muistuttaisi jokaisen, myös heikon ja muistamattoman ikäihmisen suunnattomasta ihmisarvosta, joka ei perustu suorittamiseen tai tuottoon. 

Uutiset harvoin mainitsevat niitä lukuisia toimijoita, jotka tekevät hoivakodeissa ja vanhusten parissa tärkeää, palkatonta vapaaehtoistyötä. Laulattavat, tanssittavat, ulkoiluttavat, käyvät katsomatta heitä, joiden luona kukaan muu ei vieraile. Ovat kenties tärkeä auttava käsipari, kun sellaista tarvitaan. Jotka sitoutuvat lähimmäisyyteen ja ystävyyteen jopa vuosikausiksi.  On hienoa, että järjestetään näkyviä tempauksia tyyliin nyt viedään vanhus ulos. Tällaista näkyvyyttä tarvitaan. Kertatempausten pitäisi kutitenkin poikia pidempiaikaista apua. Jos viet vanhuksen kerran ulos, entä seuraavalla viikolla? Monet "näkymättömät", vuosikausia aikaansa antavat lähimmäiset ansaitsevat ainakin kunniamaininnan.  (Kokonaan oman blogikirjoituksen aihe olisikin sitten omaishoitajat ja heidän usein näkymätön vastuunkantonsa.)   

Jäämmekö nyt päivittelemään kelvottomia vanhustyöllä rahastavia? Kurjaa vanhustenhoidon tilaa? Kuvittelemaan, mitä sitten, kun olemme hoivaa ja apua tarvitsevia ikäihmisiä? Emme voi potkia pääomavirtoja persuksille tai mennä noin vain hoivakotitöihin. Voisimmeko ehkä heittäytyä lähimmäiseksi ( tälle juhlalliselle sanalle en oikein keksi vastinetta) tai kaveriksi. Siis vanhukselle. Ihmiseksi ihmiselle. 

 

Kaija Santti

vanhustyön pastori 

 

 

Rakkaus ja kuolema ystävänpäivänä
Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 3: Tiedä roolis...
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
115 artikkelia
Aimo Salonen
110 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä