Taivastelua

Kirjoituksia maan ja taivaan väliltä. Joensuun ev.-lut. seurakuntien blogi.

Läsnäolosta

Nimetn Tiina Belov, yliopistopastori

Ohjaan, opetan, päivystän, kuuntelen - nämä ovat niitä asioita, joita oppilaitoksissa toimivana evankelisluterilaisen kirkon pappina teen. Vuodelle 2018 päivystystunteja kerääntyi kuutisen sataa ja sen lisäksi erilaisia ennalta sovittuja tapaamisia melkein viisisataa. Tuntuu siltä, että kiireettömän ja kuuntelevan läsnäolon tarve vain kasvaa yhteiskunnassamme.

Päivystäminen on luku sinänsä. Muutama vuosi sitten työnkuvaani kuului Tiedepuiston kahviloissa päivystäminen. On melko vaikeaa mennä ensimmäisiä kertoja vieraaseen paikkaan ja kertoa, että, no, mun homma on tässä kuunnella ja tukea sua sun elämän asioissa, jos niin haluat. Niin ja mun työnantaja on kirkko. Toki läsnäolo yhteiskunnan tiloissa edellyttää aina sitä, että siitä on sovittu etukäteen tiloja hallinnoivien kanssa ja että yhteistyön muodosta ja laadusta on kirjallinen sopimus olemassa.

Siinä sitten istuin kahvilassa ja mietin, että passaako ihmisiä häiritä lounasaikaan. Palautin mieleeni sen, mikä on tehtäväni: Kuunnella. Kuuntelin kahvilan ääniä, katselin pöydissä istuvia, otin tarjottimeni ja rohkaistuin kysymään, että saako teidän seuraan istua. Esittäydyin, ja sitten kävi, kuten melkein aina: keskustelu lähtee liikkeelle, joskus pintavesiä pitkin mutta usein hyvinkin syvälle sukeltaen. Ja kohtaamiset jatkuvat muualla: kahvilassa tavattu ihminen soittaa, että saako tulla käymään, haluaisin tämmöisestä asiasta keskustella, voitko auttaa. Tai että nyt se meidän vauva syntyi, tai läheinen on kuollut, mitä nyt tehdään.

Toinen muisto päivystystilanteesta: menen ensi kertaa erääseen oppilaitokseen. Päivystystila on kellarissa opiskelijoiden oleskelutiloissa. Kävelen pitkin pitkiä käytäviä ja portaita ja yhtäkkiä portaat päättyvät konkreettisesti seinään. Voiko tämä olla totta? Missä olen? Myöhemmin kävi ilmi, että kyse oli rakennuksen suunnitteluvirheestä, mikä oli jätetty korjaamatta.

Portaat voivat päättyä seinään ilman ovea tai kulkuaukkoa, mutta ihmissuhteissa ja suhteessa Jumalaan löytyy aina ovi, josta kulkea. Sen olen oppinut päivystäessäni. Ja sen, että me olemme ovi toisillemme, että elämä tarjoaa aina jonkin mahdollisuuden, jotakin uutta, kun elämän asioita pohtii yhdessä.

Tiina Belov

yliopistopastori

Osaomistustyö
Älkää olettako olematonta!
 

Bloggarit

Taivastelua
115 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Aimo Salonen
110 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä