Taivastelua

Kirjoituksia maan ja taivaan väliltä. Joensuun ev.-lut. seurakuntien blogi.

Kunnia ja valta, siitä elävät vain kärpäset

Markku-FB-6 Markku Koistinen, Enon kappalainen

Mika Waltarin Sinuheen on kätketty useita kerroksia, jopa Vanhaan testamenttiin ja kristillisyyden ytimeen asti yltäviä. 40 vuotta sitten kuolleen kirjailijan romaani on ajaton ja toimii edelleen kertoen, että ihmisluonto ei ole muuttunut isoissa eikä pienissä asioissa.

Olen tehnyt havainnon omista lapsista, että kauppareissulle annettu raha riittää ostoksiin yllättävän tarkasti. Jos annan muutaman euron ostokseen kympin, niin vaihtorahoja ei ole takaisin tullut.

Sinuhe egyptiläisen palvelija Kaptah oli myös omaksunut ajalleen tyypillisen tavan, että jos hänet laitetaan torille ostoksille, jää kuparia ja hopeaa myös omaan taskuun.

Sinuhe itse oli nuoruuden rakkaudenhuumassaan mennyt lahjoittamaan koko omaisuutensa naiselle, jolla ei ollut aikomustakaan vastata Sinuhen kiintymykseen.

Kaptah onkin mielenkiintoinen tyyppi

Lopulta Sinuhe antaa naiselle perintöosuutensa eikä hänelle jää varaa edes vanhempiensa hautaamiseen. Kaptah haluaa auttaa ja menee puutarhaan kaivaen esille lippaan, johon hän on kätkenyt Sinuhelta pimittämiään rahoja.

Lippaan pienet roposet eivät riitä palsamointiin, joten Sinuhe joutuu itse töihin Kuoleman taloon, josta palattuaan Kaptah on myyty jo toiselle isännälle.

Sinuhen harjoittaessa lääkärin ammattiaan hänen taloudellinen tilanteessa alkaa kohentua, joten hän aikoo ostaa Kaptahin takaisin itselleen.

Uusi isäntä on hakannut Kaptahin ruhjeille ja mustelmille ja Kaptah on hylännyt jumalansa Ammonin, joka on tuottanut hänelle pelkää onnettomuutta. Hän ei hyväksy takaisinostosuunnitelmaa vaan odottaa, koska uusi omistaja laittaa hänet ostoksille. Rahojen kanssa uloslähtevä Kaptah nouseekin laivaan, joka vie hänet ja Sinuhen kauas pois.

Merimatkan aikana puhkeaa myrsky ja Kaptah tulee merisairaaksi. Muutenkin hän pelkää merta kuollakseen ja niin hän rukoilee meren jumalia ja heittää rahat aaltoihin lepyttääkseen heidät itkien katkerasti – osin itsensä vuoksi ja suurelta osin hukattujen hopeiden takia.

Faaraon hovissa

Sinuhe etenee faaraon henkilääkäriksi. Omaisuuden hoito on Kaptahin tehtävä, joka erinomaisten liikemiestaitojen ja kylmän orjana opitun realisminsa ansiosta tässä kaikessa onnistuu.

Sinuhe ei tunnu juurikaan piittaavan omaisuuden karttumisesta. He pulskistuvat ja vaurauden merkit näkyvät heissä molemmissa, mutta Sinuhe itse on idealisti ja uskoo oikeudenmukaisuuteen, sekä ihmisten hyvyyteen. Tässä kaikessa, rakkautta myöten, hän joutuu pettymään ja tarinan lopussa hänen vatsansakin on sulanut pois.

Hyönteisjumala Khepri työntää auringon taivaalle

Mikä sitten Kaptahille oli pyhää ja mihin hän vaihtoi hylättyään auringonjumala Amonin? Nimi Amon muuten merkitsee kätkettyä ja pysyvää. Jotain yhtäläisyyksiä kristinuskon Jumalaan on ainakin nimen perusteella.

Sinuhe oli löytänyt Kuolleiden laakson hiekasta punaiseen kiveen veistetyn skarabeen, eli koppakuoriaisen, jonka silminä ovat pienet jalokivet. Tästä sittisontiaisesta, eli pyhästä pillerinpyörittäjästä tuli Kaptahin uusi palvonnankohde, koska hän uskoi sen tuovan hänelle onnea ja vaurautta.

Jumaluuden olemus

Waltarilla itsellään on vuonna 1945 julkaistua romaania tehdessään kyyninen vaihe suhteessaan Jumalaan ja ihmisen hyvyyteen. Vain kovat pärjäävät, mutta hekin joutuvat kuolleiden taloon alastomina ja rikkauksiaan vailla, tai ainakaan hautaan laitetut aarteet eivät auttaisi heitä enää.

Farao, jota Sinuhe palvelee on heikko ja päätöksissään epävarma. Tuollainenkin farao on kansan silmissä kaikkivaltias, koska häntä pidetään jumalana.

Sinuhe saa selville asian, jota hän on aavistellut pitkään. Hän on joutunut pienenä kaislaveneeseen, siksi että hän on faraon palvelijattaren poika ja isä on kukapa muu kuin itse mahtava farao.

Yhtäläisyyksiä Raamattuun

Vanhasta testamentista löytyy yhtäläisyyksiä Sinuheen. Tarina on samankaltainen kuin Mooseksella, joka nostetaan ylös Niilistä. Faraon hoviin kunniakkaaseen virkaan päätyminen puolestaan on samankaltainen kuin Joosefilla, jonka veljet myyvät orjaksi Egyptiin.

Sinuhe haluaa käyttää lahjojaan kaikkien ihmisten hyväksi, ei vain faraon. Kirjoittiko Waltari siis Sinuhen hahmoon hyvän ihmisen ihanteen? Faraon, eli jumalan poikaa ei tässä tapauksessa tapettu, vaan hänet karkoitettiin muualle sekoittamasta toisten suunnitelmia pyrkimyksissään valtaan ja rikkauteen.

Karkera on loppu

Turhautuneena kaikesta kokemastaan Sinuhe kirjoittaa: ”Kunnia ja valta, mitä se on? Sehän on pelkää sontaa - siitä elävät vain kärpäset!” Romaanin viimeinen mainita Kaptahista kuitenkin on, että hän on vaurastunut entisestään. 

Mummo on ihana ja ironia on rautaa !
Mitä sinulle sanoisin?
 

Hae Heilistä

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
183 artikkelia
Tutkailua
40 artikkelia
Aimo Salonen
137 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä