Somesuhaaja

Blogin takaa löytyy pohjoiskarjalainen yliopistossa opiskeleva tekstityöläinen. Koulun ohella työskentelen toimittajana kaupunkilehti Karjalan Heilissä.
Motto: Mielenvikaisia ihmisiä on olemassa siksi, että me muut hullut tuntisimme itsemme viisaiksi.

Kuka tätä pulkkaa oikein vetää?

Ihmislajilla on taipumusta seurata sivusta mitä muut tekevät, ja arvostella sitä sitten. Perässä pulkan lailla vedettävät ihmiset nauttivat siitä kun joku kiskoo narusta, mutta neuvovat sitten sieltä pulkasta, että miten sitä täytyy vetää. Elämässä jotkut ihmiset päätyvät vetämään liian suuria kuormia kuin huomaamattaan, sillä samaan pulkkaan saattaa istahtaa useampi tyytymätön kyytiläinen. Vaihtoehtona on joko pulkan hylkääminen, tai vetäminen hampaat irvessä.

 

Keitä nämä vetäjät ovat, ja keitä istujat?

 

Ihminen on laumakäyttäytyjä, vaikka tänä yksilönvapauden riemun aikakautena haluammekin uskotella itsellemme, että olemme persoonallisia. Ihmisten toimintaa voisi verrata muurahaisten hääräilyyn pesänrakennuspuuhissa. Se näyttää järjettömältä, mutta kun sitä tutkii niin havaitaan, että muurahaisilla itseasiassa on hyvinkin selkeä logiikka touhuissaan.

Jos ihmisten toimintaa seuraisi samasta perspektiivistä kuin me voimme seurata muurahaisia, uskon, että havaitsisimme helpommin käytöksemme samankaltaisuuden.

 

 

Mutta miksi me emme havahdu, mitä ympärillämme tapahtuu?

Nyt kun Pariisissa tapahtui terrori-isku, toistamme samaa mantraa kuin WTC-iskujen kohdalla, tai Je Suis Charliessa. Ensin seuraa kausaalinen järkytys, ja sitten miljoonia Facebook jakoja, profiilikuvien vaihtoa teemaan sopiviksi ja yleistä kauhua ja yhteenkuuluvuuden tunnetta siitä, että onneksi emme ole osallisena tuossa, mutta voimme kyllä tukea heitä sosiaalisesa mediassa. Emme me oikeasti tee mitään konkreettista, me istumme koneidemme äärellä puhdistamassa sielujamme.

 

Jokaisen terrori-iskun jälkeen esiin astuu iskun kohdanneen valtion edustaja vannomaan kostoa. Me koemme yhteenkuuluvuuden tunnetta, koska me olemme yhdessä pahoja vastaan.

Puhdistautumisriitin jälkeen voimme kävellä viereiseen Siwaan, ja katsoa osaaottavasti kanssaihmisiä. Me elämme vaikeita aikoja, ollaanhan me kuitenkin yhä hyviä?

Suomalaiset istuvat parhaillaan pulkassa, ja pulkan vetäjä on päättänyt ensin heivata pulkasta enimmät riippakivet pois, ja nyhtää sitten topakasti ylämäkeen. Täällä pulkassa me puimme nyrkkiämme maailman terroristeille, ja vedämme lampaankarvapeitettä topakammin itseämme lämmittämään.

 

Emme suvaitse heitä, jotka eivät järkyty terrori-iskuista. Paheksumme hiljaa ihmisiä, jotka jakavat sosiaalisessa mediassa turhanpäiväisiä kuvia nyt, vaikka maailma on taas sekaisin. Kaikkien tulisi tällä hetkellä tuntea kausaalista pahaa oloa, ja riittämättömyyden tunnetta siitä, että maailma on paha paikka.

Väheksymättä lainkaan Pariisin tapahtumia, olen väsynyt siihen, että iskujen jälkeen mikään ei muutu, ja kaava on aina sama: syyllinen tekoon etsitään, ja sitä jahdataan, kunnes se tapetaan. Todellista ymmärrystä me emme ole kertaakaan osoittaneet.

 

Kuinka moni empatiatykki näki valon, kun Bin Laden viimein kaivettiin piilopaikastaan ja pistettiin kylmäksi? Muuttuiko maailma paremmaksi? Jos historia osoittaisi, että pahuus päättyy siihen, kun pahantekijä saadaan kiinni, ymmärtäisin tämän toimintamekanismin. Pahuus ei poistu maailmasta sitä jahtaamalla, se ei ole koskaan tehnyt niin. Tällä hetkellä näemme mitä tapahtuu, kun pahaa vastaan käydään pahalla.

Meidän tulisi siksi ymmärtää, mitä pahuus on?

Absoluuttista pahaa ei ole olemassa. On pahuuden heijastumia ja hyvyyden vääristymiä. Se mikä minusta on pahuutta, voi jonkun toisen mielestä olla oikeudenmukaisuutta, tai peräti hyvyyttä. Näin juuri on terroristien kohdalla. Heidän mielestään me olemme pahoja, koska emme jaa heidän käsityksiään. Onko tässä taistelussa voittajia?

Pahuus herättää pelkoa, koska sille ei ole olemassa tarkkaa määritelmää. Erilaiset käsitykset siitä ruokkivat pelkoa. Esimerkiksi minun klaustrofobiani on astronautille tuntematon tunne, mistä johtuen suljettu, ahdas tila ei itsessään ole paha. Ihminen joka sulkee ahtaan paikan kammosta kärsivän ihmisen pieneen tilaan, käyttää hyödykseen toisen pelkoja. Onko tuo ihminen siis paha?

Kun pelkään ajatutuvani ahtaaseen tilaan, tiedostan että minut voisi ajaa sinne vain toisen ihmisen voimakas tahtotila, mikä olisi voimakkaampi kuin minun.

Pelkään siis toista ihmistä, joka ei piittaa peloistani, en sitä ahdasta tilaa. Siksikö pelkäämme terroristeja, koska he eivät välitä peloistamme? Viha on vain kätkettyä pelkoa.

 

Mitä pelko sitten on? Pelko kumpuaa tietämättömyydestä ja ymmärtämättömyydestä.

Pelkäämme siis asioita, koska emme ymmärrä niitä. Yhteiskuntamme on vuosisatojen aikana rakentunut järjestelmä, jonka kerrostumat ovat huuhtoutuneet aikojen saatossa kulttuuriksi ja piintyneiksi tavoiksi.

Emme kyseenalaista järjestelmää, me pyrimme toimimaan siinä mukana. Usko systeemiin perustuu luottamukseen, jokaisen yksilön omalla kohdalla.

Lasten on voitava luottaa vanhempiinsa, ja vanhempien siihen, että järjestelmä kannattelee heitä, jos he itse eivät jaksa.

 

Tällä hetkellä valtaosa suomalaistakaan ei ymmärrä mitä tapahtuu, koska me olemme muurahaisia. Katseleeko meitä tuolta jostain ylhäältä meitäkin suurempi olento, joka ei voi ymmärtää, että miksi me kuljemme päämäärätöntä kehää? Muurahaisetkaan eivät välitä ihmisistä poluillaan, toisaalta keitä me olemme sanomaan, että eivät välitä?

Olemme pulkassa istuvia ihmisiä, jotka toivovat, että joku vetäisi meidät mäen päälle, että näkisimme tämän kaiken suuremmasta perspektiivistä. Mutta emme näe, niin kauan kuin pelkäämme ja janoamme ikuista kostoa. Pelko tekee meistä kaikista sokeita.

 

(artikkelia muokattu asiavirheen osalta 14.11.2015.)

Olisinpa nyt Helsingissä
Ojennapa kätesi, ystävä
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
119 artikkelia
Aimo Salonen
118 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä