Mietteitä maailman menosta ja ihmiselosta

Kirjoittaja on yhden kirjan julki saanut kaupunkilehden toimittaja, joka yrittää ymmärtää, mitä ihmettä tässä maailmassa ja oman pään sisällä oikein tapahtuu.

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 4: Toiveroolissa tangotunnille

JESS!!!! Sain juuri sen roolin, jonka halusinkin: Ossin. Luokkakuvassa on kuusi isompaa miesroolia, joista kaksi julkistettiin jo kaksi viikkoa sitten. Tarkkosen Arto otti itseoikeutetusti Kaukon roolin, joka kannattelee esityksen monipuolista musiikkia eteenpäin. Uusi tulokkaamme Kettusen Timo soittajana ja laulajana nappasi yhtä itseoikeutetusti miespääosan Martin, joka on rokkibändin laulusolisti.

 

Jäljelle jäi neljä keskeistä miesroolia ja ehdolla niihin oli lisäkseni viisi muuta miesnäyttelijää, kaikki tasokkaita ja kokeneita Roukalahden kesäteatterilaisia. Aloin varautua jo pienempään rooliin, mutta niin vain napsahti juuri se toivomani Ossi, jonka nahoissa pääsee sukeltamaan monipuolisiin tunteisiin. Jossain vaiheessa Ossi on öykkäri, jossain vaiheessa kauniisti puhuva mies, joka - jos näyttelijä vain osaa hommansa hoitaa - saa yleisön herkistymään. Viime kesänä kun debytoin Avioliittosimulaattorin pienimmässä roolissa, saan nyt kehittää itseäni huomattavasti isommassa ja monipuolisemmassa hahmossa.

 

Kaksi muttaa tuossa on. Ossi on urheilullinen, minä en. Ossi on myös mukana bändissä, enkä minä uutterasta pianonsoitonopiskelustani huolimatta osaa vieläkään oikeasti soittaa. Noitakin asioita pohdittiin. Ohjaaja Kaitsu lohdutteli paluumatkalla, että ei minun siitä huolta kannata kantaa, että Ossin pitäisi pystyä reisimään kansakoululaisena köyttä pitkin kattoon. Olivat kuulemma käsikirjoittajavaimonsa Tiinan kanssa puhuneet tästäkin roolituksia pohtiessaan ja todenneet, että ristiriita Ossin ja Aimon urheilullisten taitojen välillä on kyllä ratkaistavissa.

 

Entäs sitten se bändihomma? Yhtyeessä itseoikeutetusti soittava Into Ilmakari jo lohdutteli, että olihan se Hiltusen Harrikin kaksi kesää sitten Unto Monosena näppäilevinään kitaraa, vaikka ei juuri sitä soitinta osaakaan soittaa. Oikeasti Harri on rumpali, ja sen homman hän hoitaa nytkin Luokkakuvan bändissä.

 

Se bändi on muuten tosi kova. Arto, Timo, Into ja Harri ovat taitavia muusikoita, ja kun uusi näyttelijämme Reijosen Anna tulee vielä vetämään saksofonillaan jonkun kuvion, yleisö innostuu varmasti Johnny Liebkindin Kotihipoista ja siitä loppukohtauksessa soivasta 60-luvun biisistä, josta Mäkisen Johanna totesi jo nyt, että tulipa kylmät väreet, kun Timo ja Into sen mallin vuoksi tämän illan harjoitusten päätteeksi vetäisivät.

 

Itselleni rooli tarjoaa uutta opeteltavaa: mopolla ajo pitäisi elvyttää noin 45 vuoden tauon jälkeen ja tangoa pitäisi oppia tanssimaan. Ossi on nimittäin oikeasti hyvä tanssija, ja silloin pitää Aimonkin opetella tanssimaan ainakin Tulisuudelman verran niin taitavasti, että yleisö uskoo, että tuo poika se oikeasti hurmaa tytöt tanssillaan.

 

Menipä nyt miesvoittoiseksi tämä kirjoitus. Muistutan, että Luokkakuva on ennen kaikkea naisten tarina. Käsikirjoittaja Tiina Markkanen on laittanut tekstiin ja hahmoihin paljon omasta elämästään tuttuja tapahtumia ja typpejä ja ajatellut päähenkilö Paulaa kirjoittaessaan Minna Falia, viime kesän Avioliittosimultaattorissa läpi lyönyttä vahvaa näyttelijää. Vahvoja naisnäyttelijöitä on mukana paljon, ja käsikirjoitusta pitää selata melkein neljä sivua, ennen kuin ensimmäinen keskeinen kansakoulupoika huikkaa oman repliikkinsä.

 

Keskeisiä tyttöjä/naisia on viisi ja poikia/miehiä kuusi, mutta hyviä ovat muutkin roolit: hoitaja, opettaja, kunnanjohtajan rouva, baarin myyjä ja keittäjä Tyyne, joka oli toinen toiveroolini. Ohjaaja Kai Paavilainen sanoi kaksi viikkoa sitten, että Tyyne saattaa olla myös miesrooli, ja kun itse pohdin, että välttämättä en isompaa roolia saa, ehdin jo haudutella sitäkin, millaisen Tyynen tekisin. Olisin halunnut tehdä semmoisen, että yleisö olisi saanut pohtia, onko tuo nainen vai mies vai mikä: nimi on Tyyne, mutta jotenkin miesmäisesti se liikkuu, mutta on siinä jotain semmoista, että ei se välttämättä mieskään ole. 

 

Seuraavat harjoitukset Roukalahdella ovat sunnuntaina 10. maaliskuuta. Saa nähdä, ehdinkö itse paikalle. Samana päivänä pitää vielä olla Pakkahuineella August Ahlqvistina Teatteri Kodin Seven Bros -esityksessä.

Parranpärinää sukupuolirooleista – ja ihmisyydestä
Rakkaus ja kuolema ystävänpäivänä
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
111 artikkelia
Aimo Salonen
105 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä