Mietteitä maailman menosta ja ihmiselosta

Kirjoittaja on yhden kirjan julki saanut kaupunkilehden toimittaja, joka yrittää ymmärtää, mitä ihmettä tässä maailmassa ja oman pään sisällä oikein tapahtuu.

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 28: Ihmeellinen rauha

Ohjaaja Kaitsu lausui torstain kenraaliharjoituksen jälkeen vapauttavat sanat: olen ylpeä teistä. Olihan se hyvä veto, juuri sopiva. Pieniä mokia tuli sen verran, että ensi-iltaan lähdetään nöyrinä, mutta niin hyvin se rullasi, että voimme lähteä huomiseen myös luottavaisina. Työmme olemme tehneet, ja kyllä me osaamme.

Kenraalissa oli varsin mukavasti yleisöä. Hiljentävä oli tieto, että alzheimeria sairastava nainen oli nauranut enemmän kuin vuosiin. Naurua kuului muutenkin, ja se tuntui hyvältä. Luokkakuvan huumori kun nousee tilanteista, ei niistä vitseistä, joita kesäteattereilta on totuttu odottamaan. Hiukan mietitytti, aukeaako tämä yleisölle, mutta kyllä se aukeaa. Se tuo mukavan kutinan. Olemme tekemässä tänä kesänä jotakin poikkeuksellista, ja olen kiitollinen, että saan olla tässä mukana.

Nauraakin siis Luokkakuvassa saa, mutta se ei ole se juttu tässä tarinassa. Juttu on pienten ihmisten elämässä: tekemisissä, tekemättä jättämisissa, rakkaudessa, katkeruudessa, ystävyydessä, anteeksiannossa ja kasvussa pitämään huolta läheisimmistä. Ydinkysymys varsinkin päähenkilö Paulan kohdalla on, oliko tämä tässä, vai vieläkö elämällä on jotain tarjottavanaan, ja vieläkö kannattaa uskaltaa. On muuten semmoinen kysymys, jota on pysähtynyt miettimään moni päälle viisikymppinen ihminen - moni meistä Luokkakuvan tekijöistäkin.

Tässä vaiheessa voin paljastaa, että maaliskuussa alkanut harjoituskausi ei ollut yhtä yhtenäisyyden juhlaa. Matkalle on mahtunut taiteellisia erimielisyyksiäkin ja pientä purritusta, mutta kenraalin jälkeen huomasimme olevamme oikeasti kaikki yhteisen jutun takana. WhatApp-ryhmä on helähdellyt tiiviisti läpi juhannuksen, ja se kertoo paljon. Ovat jo nuo muusikkomme tuomassa kitaroitakin huomisillan karonkkaan.

WhatsApp-viestittely alkoi heti torstain kenraalin jälkeen, ja tämä kirjoitus on hyvä päättää Ossini kilpakumppanin Martin eli Kettusen Timon torstaiseen viestiin:

Tämä on uskomaton porukka. Kahden viimeisimmän näytöksen H-hetkellä ennen näytöstä on ollut ihmeellinen tunnelma - sellainen rauha että tämä toimii ja onistuu.

Kuullun ymmärtäminen
Mahdotonta toteuttaa?
 

Bloggarit

Taivastelua
127 artikkelia
Aimo Salonen
129 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Tutkailua
3 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä