Mietteitä maailman menosta ja ihmiselosta

Kirjoittaja on yhden kirjan julki saanut kaupunkilehden toimittaja, joka yrittää ymmärtää, mitä ihmettä tässä maailmassa ja oman pään sisällä oikein tapahtuu.

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 2: Häpeänkin kynnyksen ylittämistä se vaatii

Sarjastamme noloja hetkiä ihmiselämässä: yksinpuhelusta kiinni jääminen. Eläydyin vessan pelin edessä roolihahmooni ja sähisin kiukkuista repliikkiä vielä ovea avatessani – ja huomasin tuijottavani kasvoista kasvoihin poikaani, joka sanoi huomenta. Ei ollut ensimmäinen kerta kun tuolla tavalla nolostuin. Jo viime kesän Avioliittosimulaattorin aikaan epäilin höpötteleväni itsekseni, kun kävelin kadulla ja uppouduin silloiseen tarinaan.

Maahanmuuttovastaista poliitikkoa August Ahlqvistia esitän kansainvälisen Teatteri Kodin esityksessä nimeltä Seven Bros, joka saa ensi-iltansa Pakkahuoneella perjantaina 8.3.2019. Siinä vaiheessa on ehtinyt alkaa jo Roukalahdenkin kesä 2019. Ensimmäinen lukuharjoitus on jo neljän viikon kuluttua, helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina. Oletan, että sen illan merkittävin anti on roolijako.

Juuri nyt on vähän samankaltainen olo kuin Joensuun kaupunginorkesterin konsertissa, kun orkesteri jo virittelee soittimiaan ja kapellimestarin tuloa vielä odotetaan. Ihan vielä ei päästä tositoimiin, mutta tunnelma kohoaa jo. Jotakin ensi kesän Luokkakuvasta tiedetään, mutta vatsan pohjassa on jännä kutina, kun odotamme ohjaaja Kai Paavilaisen ja käsikirjoittaja Tiina Markkasen tapaamista. Malttamattomana haluaisin jo päästä tutustumaan tyyppiin, jonka sielunelämään ja ihmissuhteisiin minun pitää tulevan kevään aikana perehtyä.

Päättyneeseen viikkoon asti niin Seven Bros kuin Luokkakuvakin olivat vielä kaukaista tulevaisuutta, mutta kummasti alkoivat kummatkin konkretisoitua keskiviikkoiltana, kun merkkailin harjoituksia ja esityksiä seinäkalenteriini ja tajusin, että maaliskuussa on yhteensä 11 kahden eri näytelmän harjoitusta tai esitystä. Se sai minut suhtautumaan aiempaa vakavammin tähän maaliskuunkin ensi-iltaan. Torstaiaamuna pesin käsiäni vessan peilin edessä, tuijotin tuimasti omaa peilikuvaani ja olin näkevinäni siinä maahanmuuttajan, joka huomauttaa, että nyt herra poliitikko käyttäytyy huonosti. Kuivasin käteni, avasin oven ja sähisin vihaisesti: Sinä et ole tullut Suomeen sanomaan suomalaiselle, että ole hiljaa!

– Huomenta, sanoi joululomaansa Joensuussa viettävä opiskelijapoika isälleen, joka on tottunut höpöttelemään tyhjässä talossa itsekseen.

Kylläpä hävetti. Mutta eipä suurta taidetta ilman häpeän kynnyksen ylittämistä saada aikaan.

Älkää olettako olematonta!
Jäädytetyt varsitiet
 

Bloggarit

Tutkailua
1 artikkeli
Taivastelua
124 artikkelia
Aimo Salonen
125 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä