Mietteitä maailman menosta ja ihmiselosta

Kirjoittaja on yhden kirjan julki saanut kaupunkilehden toimittaja, joka yrittää ymmärtää, mitä ihmettä tässä maailmassa ja oman pään sisällä oikein tapahtuu.

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 14: Kaikilla meillä on oma erkkitoivasemme

Kaitsun sanat jäivät mieleen eilisillalta: Johanna, tuo on sinun erkkitoivasesi. Ohjaaja tarkoitti maneeria, jollaisia meillä jokaisella on omanlaisiamme. Kaitsu nimesi ne erkkitoivasiksi ohjatessaan Minnaa, jonka Paula on lavalla lähes koko Luokkakuvan ajan.

Tarinahan tapahtuu sekä reaaliajassa vuonna 2019 että Paulan muistojen kautta menneisyydessä niin, että reaaliaika ja menneisyys vuorottelevat. Minna joutuu puhumaan varsin paljon suoraan yleisölle kertoessaan, mitä hän aikoinaan teki ja mitä mietti tehdessään, ja siinä hänellä tulee usein päälle nuotti, jota ohjaaja Kaitsu alkoi pistää poikki imitoimalla Yleisradion legendaarista ulkomaantoimittajaa: Täällä Erkki Toivanen, Lontoo.

Ei niin, Minna, vaan suoraa puhetta katsojille niin kuin kertoisit sitä tarinaa kavereillesi. Eikä noin, Johanna. Älä väritä vaan keskity Paulan meikkaamiseen ja juttele samalla niin kuin juttelisit kaverillesi, jos olisit sitä meikkaamassa ennen juhliin lähtöä. Äläkä Ami itke, vaan anna Ossin tuskan näkyä ihan vain tyhjällä, ilmeettömällä katseella. Jokainen meistä innostuu jossain vaiheessa värittämään ilmaisuaan niin, että ohjaajalla on syytä puuttua asiaan.

Puuttuu hän kyllä toisinkin päin: Seppo, käytäpä enemmän ääntä, kun huudat niille mopopojille, että raggarit hiljaa. Kohtaus on juuri ennen kuin reaaliajasta siirrytään muistoon vuodelta 1965, jolloin yksi teinipoika päristelee mopolla yleisön eteen pyörillä polkevien kavereidensa seuraamana. Hetken kuluttua rämähtää soimaan elävän bändin soittama rock.

Koko näytelmä on nyt kertaalleen harjoiteltu läpi. Tai tarkkaan ottaen ei koko näytelmää vaan näytelmän kaikki kohtaukset on omina pätkinään vedetty ainakin kertaalleen läpi, jotkut moneenkin kertaan. Keskiviikkona siirryttiin jo kylätalon sisältä ulos oikealle esityspaikalle, ja sepä tuntuikin sotkevan tekemisiä.

Sisällä kun kohtauksia hiottiin, jotkut niistä alkoivat sujua jo mallikkaasti. Samaa juttua kun sitten alettiin tehdä ulkona, homma sekosikin. Kohtauksiin tulot ja tapahtumien tarkat tapahtumapaikat ja hahmojen asetelmat ovat vielä hakusessa ja törmäily tuo luonnollisesti epävarmuutta jopa replojen muistamiseen. Eilen tamburiininsoittaja Ossin ajatukset menivät sekaisin senkin takia, että naispuolinen näyttelijäkollega innostui ulospääsyn kunniaksi revittelemään yllättävällä tavalla.

Bändi oli keikkansa heittänyt. Jätkät olivat astelleet rehvakkaasti katsomon eteen ja tytöt piirittivät heidät nimmaripyyntöineen. Ossikin piirteli käsivarsiin ylpeänä nimikirjoituksiaan, kunnes yksi tyttö tulikin ihan eteen ja raotti pikkuisen puseronsa etumustaan ja virnisti, että vetäisepä tuohon. Näyttelijä Aimo unohti seurata, mitä takana tapahtui ja missasi hetken, jolloin Paulan ja Martin jutustelu oli ehtinyt kohtaan, jossa Ossin kuuluu tiuskaista, että ei olla päätetty.

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 15: Takapotku
Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 13: Öykkärin hu...
 

Bloggarit

Aimo Salonen
118 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
119 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä