Mietteitä maailman menosta ja ihmiselosta

Kirjoittaja on yhden kirjan julki saanut kaupunkilehden toimittaja, joka yrittää ymmärtää, mitä ihmettä tässä maailmassa ja oman pään sisällä oikein tapahtuu.

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 10: Ossin tuska

(Ote Ossi Remusen päiväkirjasta lauantain vaihtuessa sunnuntaiksi rippikesänä 1965)

 

Paula oli tänään kummallinen. Solikan päällä se oli hiljainen ja pususta se irrottautui. Perkeleen Mustajalka. Ihan varmasti Paula mietti sitä.

Isäkin katsoi kummallisesti kun näki, että Mustajalka lauloi ja minulla oli pelkkä tamburiini. Tulikin kehuttua sille sillä bändillä. Ukko ehti varmaan jo kuvitella, että minusta tulee poptähti kun ei kerran tullut urheilijaa. Paula ja muut tytöt heiluivat ihan lavan edessä ja silmät hehkuivat, että oi Martti. Saatanan Mustajalka, jo silloin jukeboxin luona se tuijotti Paulaa. Torttu väitti, että se olisi nähnyt ikkunan läpi, että ne olisivat olleet myöhemmin baarissa kahdestaan. Paula ei sanonut mitään, kun kysyin, tyrkyttikö Mustajalka taas cocacolaa.

Äiti oli selvästi itkenyt. Istui keittiön pöydän ääressä kun tulin kotiin ja tuijotti ulos, ukkoa ei näkynyt. Lavalla se tanssitti sitä yhtä hutsua, meni varmaan taas sen luokse. No. Eipähän ala tänä yönä huutamaan kännissä kotona. Äiti saa olla rauhassa ja minäkin nukkua, jos vain nukuttaisi.

Paula ja Mustajalka, jo pelkkä ajatus koskee. Pokkasin Elisen tangolle, mutta Paula ei edes huomannut. Se katsoi, kun Mustajalka tuli kohti ja pokkasikin Liisalle. Mikä temppu lie sekin ollut. Kommunistiäpärästä ei ole ikinä ottanut selvää.

Pitää mennä huomenna käymään Paulan luona.


Käsikirjoittaja Tiina Markkanen ja ohjaaja Kai Paavilainen ovat puhuneet, että näyttelijän kannattaa luoda hahmolleen tausta, jota hän ei välttämättä kerro edes muulle ryhmälle, mutta joka auttaa häntä elävöittämään hahmoaan eri kohtauksissa. Yllä oleva teksti on yhdistelmä Markkasen käsikirjoituksesta löytyviä faktoja ja fiktiota, joita näyttelijä itse on luonut Ossille. Kun eletään kesää 1965 ja Ossi on 15-vuotias rippikoululainen, hän oletettavasti on sotaveteraanin poika. Sota on vaikuttanut isään, ja se heijastuu koko perheen elämään – pojankin.

Pelkkää kysymysmerkkiä? Kopoti-kop.
Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 9: Hurahurahäät
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
128 artikkelia
Aimo Salonen
129 artikkelia
Tutkailua
3 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä