Taivastelua

Kirjoituksia maan ja taivaan väliltä. Joensuun ev.-lut. seurakuntien blogi.

Kerrassaan upeita ihmisiä

Matti-FB Matti Nevalainen, erityisnuorisotyönohjaaja

Nuori mies astelee vähän horjuvin, mutta määrätietoisin askelin kohti musta-oranssia telttaa. Kuten niin monella muullakin näissä ympyröissä, lause alkaa voimasanalla: ”V***u, mitäs porukkaa te sitten oikein ootte?” Jaahas, mitenhän tuohon nyt kommentoisi, mietin. Mutta sitten yllättäen löytyy fiksu ja järkevästi ajatteleva minä – ja kerron, ketä ollaan ja millä asialla. Saappaan porukoita. Ja just sinua ja muitakin nuoria varten.

Ja kyllä, sama vitsi: saappaita löytyy kaupasta. No, ei se nyt niin paha kommentti ole; siihen vaan on jo tottunut ja vähän turtunutkin, että tästä vitsiä väännetään. Keskustelu lähtee kuitenkin hyvin rullaamaan. Nuori mies saa vettä ja kiittelee. On kuulemma hyvä saada välillä vettäkin. Niinpä – siitä ollaan samaa mieltä. Ei meillä mitään erityisiä erimielisyyden aiheita oikeastaan olekaan.

Kerrotaan toki kaiken jutustelun ja höpöttelyn keskellä myös, mitä tämä Saapashomma oikein on. Jutellaan, kuunnellaan, autellaan ja ollaan vaan täällä läsnä missä ihmisetkin ovat. Nuori mies kuuntelee välillä ja sanoo taas voimasanan saattelemana: ” Te teette v***un hyvää hommaa, hyvä että olette täällä.” Taas tuntuu, että ollaan samaa mieltä.

Tuossa edellä yksi kohtaaminen noista noin kuudesta ja puolestasadasta, joita Ilosaarirockin aikana tuli saapaslaisille eteen. Iso osa kohdattiin rokkialueen porttien ulkopuolella, osa myös festarialueella ja leirinnässä. Joitakin kohdattiin myös kaupungilla ja käväisi jokunen meitä kohtaamassa sillä musta-oranssilla teltallakin.

Mietin itsekseni moneen otteeseen muutamaa ihmisjoukkoa festareilla. Festarikävijä, usein vähän maistelleena, on hyvä ja arvokas ihminen. Hyviä keskusteluja syntyi useastikin. Hienoja ihmisiä ja hienoja ajatuksia. Välillä joku toki apuakin tarvitsi ja autoimmehan me. Mutta oli siellä muitakin upeita ihmisiä: järkkäreitä, jotka tekivät työnsä hienosti. Ei ainoastaan komennellen vaan myös auttaen ja ohjaten. SPR teki oman tärkeän työnsä; tai ei oikeastaan SPR, vaan ihmiset SPR:n hommissa. Tapahtuman järjestäjillä on hieno idea koko tapahtuman toteutuksen kannalta ja läsnä olleet poliisi ja pelastuslaitos olivat myös upeiden ihmisten välityksellä loistavasti läsnä. Siinä muutamia ihmisjoukkoja, jotka tekivät festareista hyvän ja turvallisen, toki unohtamatta vapaaehtoisia ihmisiä eri toiminnoissa.

Yksi ihmisjoukko toki kaikkien muiden tärkeiden ihmisten rinnalla jaksaa minua aina ihmetyttää. Ne tyypit, jotka kulkevat ympäriinsä oranssilla Saappaan logolla varustettuina, kohtaavat ihmisiä, keskustelevat, kuuntelevat ja auttavat. Jaksavat väsyneenäkin tehdä hyvää. Eivätkä tästä mitään näkyvää korvausta saa. 24 saapaslaista eri puolilta Suomenniemeä. Miten ne jaksavatkin? Valvovat yönsä, että jollakin olisi turvallista olla ja että kenellekään ei kävisi ikävästi. Kaheleitako lienevät, kun noin toimivat?

Ja sitten muistan: nämä ihmiset, saappaan vapaaehtoiset, ne ovat auttamisen himon riivaamia ihmisiä. Toivottavasti tämä ihmistyyppi ei koskaan katoa.

 

Matti Nevalainen, erityisnuorisotyönohjaaja

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita
Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 33: Mikä kesä!
 

Bloggarit

Tutkailua
4 artikkelia
Taivastelua
132 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Aimo Salonen
132 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä