Taivastelua

Kirjoituksia maan ja taivaan väliltä. Joensuun ev.-lut. seurakuntien blogi.

Juomme samaa vettä kuin dinosaurukset

Saila-FB Saila Musikka, Pielisensuun diakoni

Professori Arto O. Salonen totesi eräässä seminaarissa meidän juovan samaa vettä kuin dinosaurukset. Sieltä täältä kuului hämmentynyttä purskahtelua. Rauhallisella äänellä puhuja kysyi, milloin viimeksi tämä planeetta on saanut vesilähetyksen ulkoavaruudesta? Eipä naurattanut enää.

Niin juodaan. Ja koska emme oikein vielä ymmärrä sitä, haaskaamme tätä arvokasta luonnonvaraa sumeilematta. Odotammeko uutta puhdasvesilähetystä jostakin stratosfäärin takaa?

Vuosikymmeniä sitten, ollessani onnellisen tietämätön lapsi, retkieväät käärittiin voipaperiin. Ruisleipäpalasten käärepaperi poltettiin nuotiossa, kaivettiin sammalten sisään tai vaihtoehtoisesti otettiin reppuun mukaan. Niin oli minun mielestäni oikein ja aina tehty. Vähän fiiliksestä riippui mikä noista kolmesta keinosta valittiin, kaikki tuntuivat oikeilta.

Pikkuhiljaa voipaperi muuttui muovipussiksi, mutta toimintatapa säilyi samana vielä vähän aikaa. Niin oli aina tehty. Sinne vain, kivenkoloon sammalen alle. Poissa silmistä, poissa mielestä. Mutta kerron teille salaisuuden: vaikka sitä ei näy, on se silti olemassa. Se on olemassa sammalten juurille, kastemadoille, koppakuoriaisille ja sitä kautta pikkuhiljaa meille itsellemmekin. Näkymättömissä pienissä hiukkasissa, jotka jatkavat lähes muuttumattomana hidasta ja rauhallista matkaansa kohti maapallon vesistöjä.

Muovi, plastiikki, on hyvä ja toimiva aine oikeassa paikassa ja oikealla käytöllä. Mutta kaikki, minkä heitämme tai piilotamme, tervehtii meitä jossakin, jollakin tavalla, eikä yleensä meitä mairittelevissa merkeissä.

Metsäretken eväspussit ovat vain pieni hiukkanen kaikesta siitä saastasta, joita käsistämme heitämme. Yhä vielä näen auton ikkunasta lenteleviä tupakantumppeja, kertakäyttöisiä ruoka-astioita nimeltä mainitsemattomin mainoksin, kahvikuppeja ja muuta maatumatonta tavaraa. Ja jos nämäkin kuulostavat pieneltä, kohdistakaa katseenne pikkuteiden varsille heitettyihin telkkareihin, sohviin ja muuhun roinaan. Uskomatonta, että niitä vielä sieltä löytyy. Tietämättömyyteen tai vaihtoehtojen puutteeseen ei kukaan voi enää vedota. Tyhmyyteen toki voi.

Viskataan pois, piilotetaan. Perusteluina kuulee sen, että näinhän on aina tehty. Milloin on aina? Vuosikymmen, viisi vuosikymmentä, tuhat vuotta vai vuosimiljoonia sitten? Tämä ihmisen ”aina” on Luojan luomassa maailmassa niin kovin kevyt mittakaava.

Juomme edelleen samaa vettä kuin dinosaurukset. Yhä likaisempana vain.

 

 

AJATELMAN VOIMA
Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 32: Peikonperke...
 

Bloggarit

Tutkailua
4 artikkelia
Taivastelua
132 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Aimo Salonen
132 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä