Taivastelua

Ikääntyvän itsetunto

Paavo-Kerkknen-ex-perheneuvoja-elkelinen Paavo Kerkkänen, eläkeläinen, ex perheneuvoja

 

Luin äskettäin mielenkiintoista artikkelia ikääntymisestä ja itsetunnosta. Ikääntyminen on iän karttumista ja itsetunto taas tarkoittaa ihmisen kykyä luottaa itseensä, pitää itsestään ja arvostaa itseään, havaitsemistaan heikkouksista huolimatta. Mikäpä se mahtaa olla ikääntymisen ja itsetunnon välinen suhde ? Tätäpä selvitellyt tutkimus julkaistiin viime vuoden lokakuussa Psychological Bulletin -lehdessä. Tutkijat Orth, Erol ja Luciano selasivat 191 tutkimusta, jotka käsittelivät itsetuntoa. Tutkimuksiin osallistui melkein 165 000 ihmistä pääasiassa USA:sta ja Euroopasta. Itsetunnon todettiin lisääntyvän selvästi ikävälillä 4v – 11 v. Sitten itsetunto pysyi keskimäärin samalla tasolla ikävälillä 11 v – 15 v ja lisääntyi tästä eteenpäin vahvasti aina 30 ikävuoteen saakka ja jatkoi vahvistumistaan aina 60 ikävuoteen saakka. Ikävälillä 60 – 70 itsetunto pysyy samana ja alkaa sitten hitaasti heiketä 90 ikävuoteen asti, jonka jälkeen itsetunto heikkenee vahvasti. Syyt tähän ovat tuttuja, mutta luettelenpa tässä kuitenkin tärkeimmät. Vanhemmiten ihmisen fyysinen olemus alkaa selvästi rapistua, muisti ja kuulo saattaa heiketä, vaivat lisääntyvät, ystävät sairastuvat ja kuolevat ja unohtavat sinut, tulot pienenevät, tekniikan kehityksessä ei pysy mukana jne.

Ikääntymistä ja itsetuntoa käsittelevien tutkimusten pohdintaosioissa on tuotu esiin eräs ilahduttava näkökulma. Ikääntyvien ihmisten itsetunnon heikkeneminen ei välttämättä olekaan pelkästään huono asia. Näyttää nimittäin siltä, että monet ikääntyvät ihmiset ovat itsetunnon heikkenemisestä huolimatta tyytyväisiä. Monet ikääntyvät ihmiset ovat hyväksyneet itsensä rapistuvina ja heikkenevinä ihmisinä, eivätkä enää kilpaile suorituksista tai pätevyyksistä tai mistään muustakaan muitten kanssa. Ja sitten kun heiltä tutkimuksissa kysytään itsetunnon vahvuuteen liittyviä kysymyksiä niin he vastaavat tyytyväisinä ja iloisin mielin että kaikki on mennyt huonommaksi. Tällöin tutkimustulos heidän kohdallaan on, että itsetunto on heikentynyt. Samalla he kuitenkin saattavat vastata, että ruoka on ollut tänään hyvää ja suoli on toiminut toisin kuin toissapäivänä vai milloin se oli, kun en oikein muista. Usein heidän kommenttinsa sisältävät tervettä itseironiaa ja ulkopuolisen kuulijan on vain todettava että tämä ihminen pystyy näköjään ottamaan tilanteensa arviontiin mukaan myös huumoria. Jotkut osaavat jopa nauraa itselleen ja elämälleen. Tätä ei voi muuta kuin ihailla.

Ei kai siitä haittaa olisi, vaikka joutessaan jo etukäteen vähentäisi joitain niitä ponnisteluja, joita monet kokevat tarvitsevansa itsetunnon joskus epätoivoiseenkin kohentamiseen ja ylläpitämiseen. Olen kuullut että sinne tuonpuoleiseen tai tuonilmaisiin ei kuitenkaan saa mukaansa rahaa eikä kunniakirjoja, mitaleita tai muitakaan statussymboleita.

Paavo Kerkkänen, eläkeläinen, ex perheneuvoja

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 7: Uupumus ja u...
Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 6: Aitoja kyyne...
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
111 artikkelia
Aimo Salonen
105 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä