Taivastelua

Kirjoituksia maan ja taivaan väliltä. Joensuun ev.-lut. seurakuntien blogi.

Hautajaiset on lempipaikkani - siellä elämä näyttää vielä viimeisen kerran mistä se on tehty

Blogin-jakokuva-Jukka-Erkkil Jukka Erkkilä, Vaara-Karjalan pappi

Maalaispapin toinen kirjoitus, jossa tehdään havaintoja arkun, haudan ja karjalaisen pitopöydän ääreltä. Maalaispappi havaitsee, että yhdetkään hautajaiset eivät ole samanlaiset. Kaikkea voi myös sattua, ihmisiä kun tässä vaan ollaan.

Hautajaiset ovat papin näkökulmasta kokonaisuus, joka alkaa ensimmäisestä yhteydenotosta omaisiin ja joka päättyy muistotilaisuuteen tai kenties vasta viikkoja myöhemmin kuulumisten tiedusteluun. Eikä välttämättä sittenkään. Moni tapaus jää pidemmäksikin aikaa papillakin mielen päälle.

Hautajaispäivän ohjelma koostuu tavanomaisessa arkkuhautauksessa hautaan siunaamisesta, hautaan laskusta ja muistotilaisuudesta. Näitä voi sattua useampikin samalle viikonlopulle. Siunauskaavoista ja -perinteistä huolimatta liiallista rutinoitumista ei pääse syntymään, sillä jokainen vainaja haudataan pääsääntöisesti vain kerran.

Hautajaiset tuntuvat minusta tärkeältä ja arvokkaalta työtehtävältä. Kussakin tapauksessa ajattelen, että minut kutsutaan nyt keskelle tämän perheen ja suvun intiimiä elämäntilannetta, jäähyväisiä. Siihen todellisuuteen en halua lompsia sisään kuin hollitupaan. Surullisen ihmisen aistimet ovat herkillä ja silloin on oltava huolellinen sanoissaan ja toimissaan.

Koska vielä toistaiseksi robotisaatio ei ole syrjäyttänyt ihmispappeja paikaltaan, voi kaikkea kuitenkin sattua. Seurakuntaharjoitteluaikanani Keski-Suomessa sattui, että erään vainajan nimi oli hyvin lähellä erään laajalti tunnetun sketsihahmon nimeä. Minun tehtäväni oli lukea rukous, ja kirjoitin huolellisesti nimen itselleni, jotten jännityksessä sotkeentuisi. No niin, minähän sitten sotkeennuin. Niistä hautajaisista ei paljon jäänyt ansioluettelon täytettä.

Ei hätää, hyvin suurella todennäköisyydellä hautajaiset sujuvat niin, kuin ne on suunniteltu, kiitos monien ammattilaisten. Seurakuntatoimistossa on varmasti tehty huolellista työtä, hautaustoimisto on varmasti palvellut hyvin, pappi ja kanttori ovat myös lähes yhtä varmasti tilanteen tasalla. Seurakuntamestarit tapaavat olla luotettavuudeltaan peruskallion luokkaa. Omaisille koituneet mieliharmit ovat valitettavia poikkeuksia, joista aina pyritään oppimaan.

Paraskin tahto voi jäädä tosin silloin tällöin olosuhteiden uhriksi. Erään kerran kesken muistotilaisuuden diakonimme auto syttyi itsekseen palamaan seurakuntasalin ikkunan vieressä. Lisäksi joitakin sairaskohtauksia on tullut surun murtamille omaisille. Kerran on hautausmaalla kuulemani mukaan villisika juossut aidan läpi kesken hautaan laskun.

Oman urani säikäyttävin tapaus sattui erään sotaveteraanin hautaan laskun yhteydessä, kun hautaa ympäröivä maa antoi yhtäkkiä periksi. Hautaan vajosivat silmänräpäyksessä toisen puolen kantajat, astinlankut, arkku ja hautakivi jaluksineen. Sopassa oli hengenvaaralliset ainekset, mutta lopulta selvittiin ihmeen pienin vahingoin. Kiitän tätä hautajaisseuruetta pitkämielisyydestä, rauhallisuudesta ja ymmärryksestä siitä, että kaikkea voi sattua.

Tähän tapaukseen on jälkinäytöksenä vielä kerrottava, että muutaman viikon kuluttua onnettomuudesta tapasin eräässä yhteydessä hiippakuntamme piispan, jonka kaitsennassa viimekädessä työskentelen. Hän kertoi lukeneensa lehdestä hautajaisonnettomuudesta. Silloin minuun meni uhkarohkea henki ja suustani pääsi sammakko: "Juu. Hautaan meni tosiaan kolme miestä, mutta kaksi käskin pois, kun en ollut vielä siunannut." En tiedä mitä piispa ajatteli, kun ei sanonut. Mitäs kyseli kuulumisia.

Hautajaisissa on antoisaa keskustella omaisten kanssa ja katsella miten suvun dynamiikka toimii. Yleensä syödään hyvin. Yhdessä ruokailu on yleisinhimillinen tapa jakaa yhdessä tärkeä hetki. Hautajaisissa monet riisuvat naamarinsa ja ovat mitä ovat. Kuoleman edessä ei ole teennäisyyttä. Hautajaisissa on tavallista, että itku ja nauru vuorottelevat. Niinhän elämässä aina. Surukin on minun mielestäni yksi rakkauden ilmenemismuodoista.

Lopuksi esitän lämpimän osanottoni kaikille sureville. Toivottavasti hautajaiset olivat tai tulevat olemaan elämänmakuiset.

Valokuva arkusta: elämän vai kuoleman kuva?
Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 34: Mutta mitä ...
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
136 artikkelia
Tutkailua
6 artikkelia
Aimo Salonen
132 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä