Taivastelua

Kirjoituksia maan ja taivaan väliltä. Joensuun ev.-lut. seurakuntien blogi.

ELÄMÄ ON sitä itseäänkö?

Kaija20FB Kaija Santti, vanhustyön pastori

Tapahtuipa eräässä hoivakodissa vuosia sitten. Vanha rouva, ihan elokuvien suloisen mummon oloinen kulki ohitseni rollaattorilla, edestakaisin, edestakaisin. Aina minut ohittaessani hän tokaisi: "Elämä on p____a. ( käännettynä apulantaa) . Ensin hätkähdin! Eihän hyvinkasvatettu vanhus voi noin sanoa. Sitten koetin asettua hänen asemaansa. Kotoa, ilmeisesti vasten tahtoaan hoivakotiin päässyt/joutunut, sisäinen maailma yhä enemmän muistisairauden myötä halkeileva  ja sirpaloituva. Eikö kuka tahansa sanoisi saman tuossa tilanteessa, kun tuttu ja turvallinen maailma katoaa vähitellen tai jopa yhtäkkiä ympäriltä. 

Ehkä tuo vanhus ei sopinut yleiseen, minunkin aivoihini liimautuneeseen vanhuskuvaan. Olen ollut huomaavinani, että tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa vanhuuskin kuuluu suorittaa. Eläkkeelle pääsy tarkoittaa julkkiksille ja vähemmänkin julkkiksille aikakauslehdissä ja sosiaalisessa mediassa entistä täydempää kalenteria kielikursseineen, Espanjan matkoineen, osallistumiseen, jumppaan siellä ja hölkkään täällä, oman lähimmäisen hoivaamiseen, jne jne  Jos nyt sattuu kremppoja olemaan, kiikkustuolissa tulisi istua lempeän ja utuisen näköisenä - ja jos kiikkustuoli on vaihtunut hoivakodin sänkyyn, tuon edellä kuvatun ilmeen pitäisi säilyä. Monille puuhakkuus ja täysi kalenteri  on luonteva ja iloinen osa elämää, silloin menemistä kuuluukin olla ja tekeminen ja puuhaaminen tukee sitä paljon puhuttua elämän mielekkyyttä ja positiivisuutta.  Mutta entä hän, joka mieluusti hölläisi ja nauttisi omalla tavallaan olostaan - painaako ulkoinen suorittamispakko vielä vanhanakin?  Entä hän, joka kiroilee, on pahalla päällä vanhuuden rajoitteiden takia, eikä siedä että häntä mummotellaan. Onhan hänellekin tilaa purkaa kurjaa oloaan?  Eihän hänen tarvitse naamioitua suloisen mmm/pappanaamarin taakse? Tärkeintä lienee, että jokaisella olisi lupa elää sellaista ikääntyvän elämää kuin itselle sopii - kokonaisena omana itsenään, tarvittaessa pahaan oloon kuuntelijaa ja joskus  apuakin saavana, jos paha olo painaa liikaa.  Ja kalenteriin vain itselle mieluinen - ei se, mitä luullaan odotettavan, kun on eläkeläinen / ikääntyvä / vanha. Päätän paasaamiseni vanhan rovastin tokaisuun, kun häntä pyydiettiin johonkin tulasuudeen: "Valitettavsti en ehdi, minulla on tällä viikolla parturi". 

 

Kaija Santti, vanhustyön pastori 

Joensuun ev.lut. seurakutna

 

Jäädytetyt varsitiet
Kirjaston vaihtohyllyssä on elämää
 

Bloggarit

Tutkailua
1 artikkeli
Taivastelua
124 artikkelia
Aimo Salonen
125 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä