Tutkailua

Paavo Kerkkänen

Voiko jollakulla olla laiskamato? Wikisanakirjan mukaan laiskamato on kuvitteellinen laiskuutta aiheuttava olento tai sairaus. Maailman medioita on viimeiset pari vuotta kiertänyt verkkojulkaisu Mediumiin kirjoitettu essee, jossa chicagolaisen Loyola-yliopiston sosiaalipsykologian apulaisprofessori Devon Price keroo, että laiskuutta ei ole olemassa. Hän ei kerro mitään laiskamadosta, koska sitäkään ei hänen mielestään varmaankaan ole olemassa. Sen sijaan hän kertoo, että laiskuudeksi voidaan tulkita käytös, joka johtuu esimerkiksi pelosta, ettei onnistu riittävän hyvin, tai käytös johtuu hämmennyksestä, joka aiheutuu siitä, ettei ihminen tiedä, miten jokin tehtävä pitäisi aloitaa. Näiden esimerkkien lisäksi löytyy meidän jokaisen arkikokemuksesta tapauksia, joissa jonkun arveltu laiskuus on osoittautunut joksikin muuksi. Jos henkilö on esimerkiksi hyvin väsynyt, stressaantuut tai masentunut, hän voi vaikuttaa todella laiskamadon vaivaamalta loivaliikkeiseltä laiskurilta. Ja voihan olla myös niin, että henkilö vain huilailee ja pitää luovaa taukoa, tai sitten häntä ei vain tehtävä tai asia yksinkertaisesti kiinnosta siinä määrin, että se edellyttäisi joihinkin toimiin ryhtymistä.

Paavo Kerkkänen

Suurin osa ihmisistä haluaa elämänsä aikana mennä naimisiin. Aviollinen tyytyväisyys ei vanhemmiten vähene. Pariskuntien kommunikaatio-ongelmat eivät olekaan välttämättä este aviolliselle tyytyväisyydelle. Ihmisten tulotaso vaikuttaa olennaisesti siihen, mitä pidetään tärkeimpinä pariskuntien ongelmina. Näin kertoo uusin tutkimus aviollisesta tytyyväisyydestä ja vakaudesta, joka julkaistaan Journal of Marriage and Family lehden numerossa 82 tämän vuoden helmikuussa (luit oikein siis nyt helmikuussa 2020) ( DOI:10.1111/jomf.12635). Tutkimuksen tekivät Benjamin R. Karney ja Thomas N. Bradbury Kalifornian yliopistosta, Los Angelesista. Tutkimukseen on koottu olennainen uusin tieto kaikista viimeisten 10 vuoden aikana tehdyistä perheitä ja parisuhteita koskevista tutkimuksista.

Paavo Kerkkänen

Hankalista henkilöistä on meille kaikille paljon iloa. Heistä on mukava kertoa juttuja ja heistä on helppo tehdä vaikkapa sketsejä, novelleja ja jopa elokuvia ja lauluja. Niin ja tietenkin heillä on mahtava työllistävä vaikutus kun asianajajat, poliisit ja monet muut viranomaiset saavat ahertaa heidän asioittensa parissa. Jokainen kuitenkin tietää, että suurella osalla hankalista henkilöistä on syytäkin olla hankala. Kaikki meistä eivät ole syntyneet sunnuntailapsiksi tai kultainen lusikka suussa eikä kaikki suju niinkuin Strömsössä. Itsekukin voi sopivissa olosuhteissa, elämäntilanteessa ja mielentilassa muuttua toisten mielestä hankalaksi. Sellaisia me olemme.

Paavo Kerkkänen

Kun joulupukki toi minulle noin 50 vuotta sitten suklaalevyn, riitti siitä syötävää ainakin viikoksi. Minulla oli tapana syödä suklaata vain yksi pala päivässä ja niin pienikin levy riitti pitkäksi aikaa. Toisin on tilanne nyt. Kokonainen suklaalevy saattaa mennä muutamassa minuutissa. Söin kyllä edelleen myös yhden suklaakonvehdin päivässä suklaajoulukalenterista. Minusta se muistuttaaa kovasti lääkedosettia siinä, että otetaan jotain lääkettä vain tietty määrä tiettyyn aikaan. Varsinaiseksi lääkkeeksi suklaata tuskin voidaan sanoa vaikka etenkin tumman suklaan on tutkimuksissa todettu olevan pieninä annoksina terveellinen ravintolisä. Tavallinen vaaleampi maitosuklaa ei sisällä näitä mahdollisia myönteisiä vaikutuksia.

Paavo Kerkkänen, eläkeläinen

Joululahjat ja joulukortit ovat alkaneet vähitellen muuttua virtuaalisiksi. Joulukortteja lähettää enimmäkseen vain vanhempi väki. Nuoremmat ihmiset lähettävät joulutervehdyksensä sähköisesti tai ilmoittavat laittavansa joulukorttirahat hyväntekeväisyyteen. Kaikenlaiseen tarvarapaljouteen kyllästyneet ihmiset ovat jo pitemmän aikaa antaneet toisilleen aineettomia, virtuaalisia joululahjoja. Itse pidän edelleen kovista ja maukkaista paketeista, mutta olen myös ajatellut joitain puolivirtuaalisia mahdollisuuksia. Niinpä lähetänkin nyt tässä tällaisia lahjatoivieta sisältävän kirjeen joulupukille.

Paavo Kerkkänen, eläkeläinen

Joensuun seudun kansalaisopisto täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Tämän kunniaksi kansalaisopiston ohjelmassa on useita 100-aiheisia kursseja. Itse olen osallistunut kurssille, jonka nimi on Sata espanjalaista fraasia! Olemme oppinneet, miten espanjaksi sanotaan, että jokin on helppo nakki ( ”esto es pan comido” ) tai miten sanotaan, että ollaan hyvällä tuulella ( ”estar de buena luna” ). Kaikenlaista muutakin on opittu. Kun ihaillaan jonkun rohkeata toimintaa, niin voidaan sanoa Qué huevón ! (Onpas siinä munaa ! ) Kaikille fraaseille ja sanonnoille ei varmaankaan löydy käyttöä, mutta opiskelu on ollut mielenkiintoista. Puoliksi piloillani ( ”medio en broma” ) aloin muistella erilaisia suomalaisia fraaseja, idiomeja, sanontoja ja sananlaskuja, joita olen elämäni varrella kuullut. Seuraavassa niistä muutamia. Luulen että niitä on melko vaikea kääntää espanjaksi, joten en sitä nyt yritäkään.

Paavo Kerkkänen

Näinä taloudellisen kasvun hiipumisen aikoina ei ole tuiki tavatonta, että joutuu yllättäen tilanteeseen, jossa joutuu harkitsemaan ” tarjousta, josta ei voi kieltäytyä”. En tarkoita tilannetta, jossa elämänkumppani ilmoittaa ottavansa eron ja lähtevänsä ohikulkevan kauppamatkustajan matkaan. Kyse on nyt siitä, että työnantaja uhkaa irtisanoa työntekijän, ellei tämän itse suostu heti paikalla allekirjoittamaan työnantajan laatimaa sopimusta työsuhteen päättämisestä. Joskus työelämässä tilanne voi mennä sellaiseksi, että jostakusta työntekijästä on yksinkertaisesti vain päästävä eroon maksoi mitä maksoi. Useimmiten kyse on siitä, ettei irtisanomiselle ole laissa määriteltyjä perusteita, mutta työntekijää painostetaan allekirjoittamaan irtisanoutumissopimus, jotta hän välttäisi mahdollisen irtisanomisen riitauttamisesta johtuvan oikeusprosessin. Työnantajakaan ei halua itselleen pitkää oikeusprosessia ja sen päässä häämöttävää korvauksen maksamista aiheettomasta irtisanomisesta, ja lupaa siksi maksaa irtisanoutujalle erorahaa.

Paavo Kerkkänen, eläkeläinen

Hylätyksi ja jätetyksi tulemisen tunne on jäytänyt ihmisiä kautta aikojen. Näin erityisesti parisuhteitten rikkoutuessa ja toisen osapuolen lähdettyä. Kuten tiedetään, noin puolet parisuhteista päättyy ennemmin tai myöhemmin eroon. Tämän kertovat havainnollisesti Tilastokeskuksen taulukot avioerojen määristä. Useimmiten ainakin toinen osapuoli kokee tulleensa jätetyksi tai hylätyksi. Tätä tunnetta kuvaavia lauluja, runoja, elokuvia ja romaaneja on lukemattomia. Yksi kuuluisimmista on lauluntekija Arthur Crudupin teksti nimeltään ” My baby left me” Ja tässä sana baby ei tosiaankaan tarkoita vauvaa vaan rakasta kumppania. Elvis Presley teki kyseisen kappaleen maailmankuuluksi esittämällä siitä oman cover -version. Sittemmin miltei kaikki blues -laulajat ovat sitä esittäneet. Laulun tekstissä sanotaan mm. ”My baby left me, My baby even left me, Never said a word, Now I stand at my window, Wring my hands and cry, I hate to lose that woman, Hate to say goodbye. You know she left me, ” eli kultani oli jättänyt minut sanaa sanomatta ja nyt itken ikkunan ääressä käsiäni väännellen, kun olen vihainen enkä olisi halunut menettää häntä. Sellaista se on.

Paavo Kerkkänen

Kirjoitan nyt pitkän harkinnaan jälkeen joitain ajatuksiani kuolemasta. Jos lukijan läheinen on juuri kuollut tai jos lukija itse on kuolemassa niin en usko että tämä kirjoitus on kovinkaan kiinnostava. Lukemisen voi lopettaa tähän. Mietteeni eivät ole syvällisiä, hartaita eivätkä lohduttavia, vaan enempi pinnallisia ja joidenkin mielestä varmaankin kuoleman vakavuutta vähätteleviä.

Paavo Kerkkänen

Luulin kuulleeni vitsin kun ystäväni kertoi tavanneensa eräässä kaupallisessa yrityksessä vastaanottotyöntekijän jonka nimilapussa luki ” Manager of first impression ” eli ensivaikutelman johtaja. Ensivaikutelma on tärkeä.