Tänä syksynä ensilumi tuli lokakuun puolen välin jälkeen. Tiesin odottaa tätä sillä olen nähnyt jo 67 syksyä ja olen oppinut että ensilumi tulee joka vuosi lokakuun loppupuolella. Myös jäitten lähtö järvistä joka kevät on samanlainen toistuva ilmiö. Elämämme on täynnä luonnosta johtuvia toistuvuuksia. Jokainen päivämme on myös täynnä toistuvuuksia. Heräämme, käymme vessassa, syömme, luemme lehtiä, kuuntelemme uutisia, käymme töissä, juomme kahvia tai teetä, käymme harrastuksissa ja puuhaamme monenlaista muuta. Tutut toistuvat asiat luovat elämäämme rutiinia, ennustettavuutta, turvallisuutta ja tuttuutta, ja sehän on mukavaa. Toisaalta haluamme aina myös lähteä lomalle, pitää taukoa ja tehdä jotain sellaista mitä emme aikaisemmin ole kokeneet. Haluamme vaihtelua ja virkistystä ja sekin on mukavaa. Olen ajellut tänä syksynä pitkiä lenkkejä polkupyörällä pitkin tuttuja ja tuntemattomia teitä ja polkuja. Olen kulkenut sellaisiakin polkuja, jotka ovat jo menneet osittain umpeen tai kadonneet. Polkujen varsilta olen löytänyt useita autioituneita taloja ja talojen raunioita. Monet polut ovat olleet niitä, joita olen kulkenut viimeksi lapsena, lähes 60 vuotta sitten. En ole siis kulkenut elämäni aikana noita teitä toistuvasti, mutta toistuvuus on kuitenkin tullut usein mieleeni noilla reissuilla.
Monet elämässämme toistuvat asiat ovat meille odotettuja ja mukavia asioita. Kesän tulo, ystävien tapaamiset, joulu ja muut juhlat ja monet muut asiat toistuvat vuodesta toiseen ja ilahduttavat. Jotkut toistuvat tapahtumat kuten esimerkiksi James Bondin, Uuno Turhapuron tai Reinikaisen näkeminen uusintoina televisiossa saattaa kyllä ruveta lopulta kyllästyttämään. Samalla tavalla iän karttuessa ja elämänkokemuksen väistämättä lisääntyessä eivät kaikki muutkaan tutut asiat jaksa enää kovin paljoa kiinnostaa. Esimerkkinä tästä voisin mainita osittain omaan työuraani viitteellisesti liittyneen niin sanotun itseapukirjallisuuden eli self help -kirjallisuuden sisältämien elämänohjeiden uuudelleen kierrätyksen. Kirjahyllyni uumenissa on luultavasti edelleen tämän alan klassikko Dale Carnegien kirja ”Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa” . Kirja ilmestyi vuonna 1936 ja on edelleenkin varsin hyvä. Ammattiurani aikana ovat tällä alalla Suomessa nousseet esiin Pertti Pakarinen, Pekka Salmimies, Ben Furman, Esa Saarinen, Tommy Hellsten, Tony Dunderfelt, Maaret Kallio ja monet muut. Jokainen edellä mainituista voi tuntua aluksi ihanan tuoreelta ja innostavalta, mutta aika tekee tehtävänsä, ja tekstit ja neuvot menettävät uutuudenviehätyksensä ja ajankohtaisuutensa. Uusia ihmisiä jotka kierrättävät näitä tuttuja, vanhoja ja osin uusiakin viisauksia nousee jatkossakin esiin. Uudet sukupolvet tarvitsevat heitä ja itse joudun lähinnä toteamaan, että elämänkokemus on kuin kampa, joka saadaan vasta sitten, kun tukka on jo lähtenyt. Minulta ei tukka tosin ole vielä lähtenyt ja siksi kai kirjoitankin vielä näitä blogeja.
