Taivastelua

Kirjoituksia maan ja taivaan väliltä. Joensuun ev.-lut. seurakuntien blogi.

Kirjoituksia maan ja taivaan väliltä. Joensuun ev.-lut. seurakuntien blogi.

Ajan pysäyttävä tila

Somejakokuva-Marja-Liisa-Liimatta Marja Liisa Liimatta, sairaalapappi, työnohjaaja, psykoterapeutti

Pohjois-Karjan keskussairaalassa on monenlaista toimintaa tiloineen. Mutta siellä on myös paikka, jossa joskus toivotaan ajan pysähtyvän.

Lue lisää...

Rauniot ovat jo viilenneet, mutta muistot eivät sammu

Blogin-jakokuva-Jukka-Erkkil Jukka Erkkilä, Vaara-Karjalan pappi

Maalaispapin kolmas kirjoitus, jossa viivytään vielä hetki vuosi sitten tuhoutuneen Kiihtelysvaaran kirkon raunioilla.

Lue lisää...

Antaisitko minun syödä rauhassa, kiitos.

Saila-FB Saila Musikka, diakoni

Nyt luvassa on kasvatusopastusta, halusit tai et. Luultavasti et.

Tämä kasvatusopastus on osa laajempaa yhteiskunnallista ongelmaa kaikessa pienuudessaan. Jatkuva puheen säkättäminen, wau-efektin ylikäyttö ja aikuisen tekemä kaikkien asioiden sanoittaminen on tehokas keino saada lapsi asemaan, jossa hän oppii olemaan pelkkä vastaanottaja. Jos vanhemmuuden tavoite on pontevasti estää lasta kasvamasta omaan oivallukseen, se toimii oikein hyvin. Oivallus nimittäin tarvitsee vähän rauhaa, aikaa oivaltaa ja oivalluksen löytämisen ilon. Yhteiskunnallisesti meidän olisi välttämätöntä saada maahamme muitakin, kuin jatkuvaa puhetta ja aistiefektejä hakevia pääkipuisia nuoria ja aikuisia.

Esimerkki elävästä elämästä julkisella paikalla:

Lue lisää...

Hullujenhuoneelle, Niuvalle tai Paiholaan

Matti-FB Matti Nevalainen, erityisnuorisotyönohjaaja

Mie en sinne mee! En oo hullu, enkä mikkään vähämielinen. Kaikki aattelee, että miulla on ruuvit löysällä. Jos ei ihan kokonaan kadonneet. Sanoo nuori ja poistuu takavasemmalle, potkaisee mennessään ovenpieltä ja tuhahtaa vielä varmuuden vuoksi: ”Usot sie, mie en oo hullu!”

Ja mistähän tässä mahtoi olla kyse? Mihin ei voi mennä, ellei halua osoittautua hulluksi tai ainakin pari ruuvia kadottaneeksi? Saattoi jutella ammatti-ihmisen kanssa isoista asioista. Miten elämä potkii ja miten asiat voisi saada pari piirua paremmaksi. Ja sai hyvää neuvoa ja ohjausta. Kaupan päälle vielä kehotuksen mennä käymään siellä, sieltä voisi saada vielä parempaa apua, tukea, ohjetta ja neuvoa.

Lue lisää...

Kunnia ja valta, siitä elävät vain kärpäset

Markku-FB-6 Markku Koistinen, Enon kappalainen

Mika Waltarin Sinuheen on kätketty useita kerroksia, jopa Vanhaan testamenttiin ja kristillisyyden ytimeen asti yltäviä. 40 vuotta sitten kuolleen kirjailijan romaani on ajaton ja toimii edelleen kertoen, että ihmisluonto ei ole muuttunut isoissa eikä pienissä asioissa.

Olen tehnyt havainnon omista lapsista, että kauppareissulle annettu raha riittää ostoksiin yllättävän tarkasti. Jos annan muutaman euron ostokseen kympin, niin vaihtorahoja ei ole takaisin tullut.

Sinuhe egyptiläisen palvelija Kaptah oli myös omaksunut ajalleen tyypillisen tavan, että jos hänet laitetaan torille ostoksille, jää kuparia ja hopeaa myös omaan taskuun.

Lue lisää...

Mitä sinulle sanoisin?

Somejakokuva-Marja-Liisa-Liimatta Marja Liisa liimatta, sairaalapappi, työnohjaaja, psykoterapeutti

Hyvän elämän etsintään on monta väylää. Tutuimpia ja suosituimpia niistä nyt näyttävät olevan mindfullnes, jooga, hiljaisuuden retriitti, samoilu luonnossa ja matkailu Intiassa. Entäpä tavallinen arkinen taitoni kuten kanssaihmisten sanojen kuuntelu?

Lue lisää...

Valokuva arkusta: elämän vai kuoleman kuva?

Kaija20FB Kaija Santti, vanhustyön pastori

Aiemmassa blogissa kollegani ylisti hautajaisten ihanuutta. Omassa vanhusnäkökulmablogissani ajatukset tuppaavat karkaamaan hautausmaalle ( tai ilomantsilaisittain Pötönkankaalle). Kumma juttu, sillä vanhuuskin on nimenomaan elämää, täyttä elämää kaikkine mausteineen. Toki elämän rajallisuuden häämöttäessä jo taivaanrannassa. 

Mutta asiaan: vanhuudessa kuolemakin löytää paikkansa. Muistelen tässä edesmennyttä rakasta tätiäni. Hänellä ilmeni lähelle yhdeksänkympin ikää tultaessa varsin merkillinen tapa. Kun minä, joku lapsista, lastenlapsista tai lähisuvusta vieraili hänen luonaan, päivä tai ilta eteni samalla kaavalla: Aluksi nautittiin kahvit ja pullat, Marianne-karkit tai liköörikonvehdit. Sitten täti kaivoi esiin valokuva-albumit. Niitä toki katselin mielelläni, mutta huokasin hiljaa, kun joka kerta nenäni alle työnnettiin sama albumi: kansio, joka oli täynnä hautajaiskuvia, kuolinilmoituksia ja siunaustilaisuuksien ohjelmia. Samaa kertoivat muutkin vierailijat. Hieman naureskelimme tälle tädin omituiselle tavalle. Vähitellen hitaat aivoni tajusivat jotain tärkeää. Noiden arkkujen ja hautakumpujen kuvia katsellessa tätini ei suinkaan muistellut hautajaisia, vaan vainajaa sellaisena kuin oli oppinut hänet tuntemaan. Kuvan äärellä vierähti joskus melkoinen tovi kun sain kuunnella asianomaisen henkilön elämäntarinaa ja samalla opin ymmärtämään  sen ajan maailman menoa. Joskus käy niin onnellisesti, että yksi oivallus poikii toisen: käsitin myös, että tätini elämän useimmat tärkeät henkilöt olivat vainajia. Toki heistä oli paljon vanhoja valokuvia, mutta he elivät muistoissa. mitä vanhemmaksi tätini tuli, sen paksummaksi hautajaiskuvakansio kasvoi. Pitkän iän tuomaa yksinäisyyttä ei lievennä nuorempien sukupolvien ja kavereiden läsnäolo, yksinäisyys kun merkitsee sitä, että ei enää ole ikätovereita, heitä, joiden kanssa nuoruusvuodet ja menneet vuosikymmenet elettiin. Hautajaiskuvien avulla tätini suri, muisteli ja iloitsi muistoista. Tärkeitä kuvia sittenkin tuossa hautajaisalbumissa. 

Lue lisää...

Hautajaiset on lempipaikkani - siellä elämä näyttää vielä viimeisen kerran mistä se on tehty

Blogin-jakokuva-Jukka-Erkkil Jukka Erkkilä, Vaara-Karjalan pappi

Maalaispapin toinen kirjoitus, jossa tehdään havaintoja arkun, haudan ja karjalaisen pitopöydän ääreltä. Maalaispappi havaitsee, että yhdetkään hautajaiset eivät ole samanlaiset. Kaikkea voi myös sattua, ihmisiä kun tässä vaan ollaan.

Lue lisää...

Juomme samaa vettä kuin dinosaurukset

Saila-FB Saila Musikka, Pielisensuun diakoni

Professori Arto O. Salonen totesi eräässä seminaarissa meidän juovan samaa vettä kuin dinosaurukset. Sieltä täältä kuului hämmentynyttä purskahtelua. Rauhallisella äänellä puhuja kysyi, milloin viimeksi tämä planeetta on saanut vesilähetyksen ulkoavaruudesta? Eipä naurattanut enää.

Niin juodaan. Ja koska emme oikein vielä ymmärrä sitä, haaskaamme tätä arvokasta luonnonvaraa sumeilematta. Odotammeko uutta puhdasvesilähetystä jostakin stratosfäärin takaa?

Lue lisää...

Kerrassaan upeita ihmisiä

Matti-FB Matti Nevalainen, erityisnuorisotyönohjaaja

Nuori mies astelee vähän horjuvin, mutta määrätietoisin askelin kohti musta-oranssia telttaa. Kuten niin monella muullakin näissä ympyröissä, lause alkaa voimasanalla: ”V***u, mitäs porukkaa te sitten oikein ootte?” Jaahas, mitenhän tuohon nyt kommentoisi, mietin. Mutta sitten yllättäen löytyy fiksu ja järkevästi ajatteleva minä – ja kerron, ketä ollaan ja millä asialla. Saappaan porukoita. Ja just sinua ja muitakin nuoria varten.

Ja kyllä, sama vitsi: saappaita löytyy kaupasta. No, ei se nyt niin paha kommentti ole; siihen vaan on jo tottunut ja vähän turtunutkin, että tästä vitsiä väännetään. Keskustelu lähtee kuitenkin hyvin rullaamaan. Nuori mies saa vettä ja kiittelee. On kuulemma hyvä saada välillä vettäkin. Niinpä – siitä ollaan samaa mieltä. Ei meillä mitään erityisiä erimielisyyden aiheita oikeastaan olekaan.

Lue lisää...

Bloggarit

Taivastelua
139 artikkelia
Tutkailua
8 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Aimo Salonen
133 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä