Taivastelua

Kirjoituksia maan ja taivaan väliltä. Joensuun ev.-lut. seurakuntien blogi.

Kirjoituksia maan ja taivaan väliltä. Joensuun ev.-lut. seurakuntien blogi.

Peppi Pitkätossun lähtölaulu ja korttipakan opetus

koko-poppoo-yhteiskuva-UUSI-03122019 Saila Musikka, diakoni

 

Lähes neljän vuoden ajan seurakunnan työntekijät ovat taivastelleet näkyväistä ja näkymätöntä elämää ja elämän eri ilmiöitä Karjalan Heilin blogipalstalla. Lukijoita on ollut ja joskus on ollut onni saada palautettakin kirjoituksista. Näkökulmat ovat vaihdelleet eri kirjoittajien mukaan kulttuurista yhteiskuntaan ja sairaalamaailmasta seurakuntaelämään. Yhteisenä nimittäjänä näille kaikille on ollut ajatus siitä, että seurakunta ja kirkko sekä ihmisen usko eivät ole tavallisen elämän ulkopuolella olevia pyhähetkiä, vaan kulkevat kaikessa ja kaikkialla mukana. Luottamus ja usko Kaikkivaltiaaseen on osa elämää.

Muistatko Peppi Pitkätossun lähtölaulun sanat?  ”On laiva valmiina lähtöön, se kaukomaille käy…”

Lue lisää...

Aamukampa

Aamukampa Petri Rask, Joensuun seurakunnnan kirkkoherra

Aamukampa on varmaankin tuttu käsite kuvaamaan jonkin elämänvaiheen päättymisen lähestymistä. Varusmiespalvelukseni kesti 330 päivää, mutta aamukampa jäi palvelusajan loppupuolella jostain syystä hankkimatta. Jos Jumala suo ja elän, niin ensi vuoden maaliskuussa 39,5 vuoden työrupeama osaltani päättyy. Jään siitä vuosilomalle ja kesäkuun alusta eläkkeelle. Vähiin siis käyvät piikit tällä erää aamukammassani.

Lue lisää...

Loma - tuo autuas välimerkki työvuoden mittaisessa virkkeessä

Blogin-jakokuva-Jukka-Erkkil Jukka Erkkilä, Vaara-Karjalan pappi

Maalaispapin yhdestoista kirjoitus, jossa annetaan viimein arvo sille ajankäytölle, joka lopulta mahdollistaa koko työn tekemisen kulttuurin. Tärkeiden projektien, työtehtävien, ylioppilaskirjoitusten ja muiden urotöiden väliin jäävä pikkiriikkinen lomaksi kutsuttu ajanjakso lyö tahtia koko vuoden kierrolle.

Lue lisää...

Mielen nosebot ja plasebot

Saila-FB Saila Musikka, diakoni

Ä 

Minulla ei koskaan mikään onnistu. En tule koskaan olemaan onnellinen eikä minulle ole luvassa mitään hyvää. Miksi siis edes yritän?

Nosebo. Jos odotan ainoastaan huonoja asioita, huonoja asioita tapahtuu. Suuntaudun niiden mukaan ajatuksissani ja ajatukset siirtyvät toiminnaksi ilman, että sitä itse edes huomaan.

Minun noseboni löytyy mm. käsitöiden monimutkaisesta maailmasta. Jo aloittaessani patalapun virkkaamisen tiedän, että reunat tulevat mutkittelemaan kuin Kunnasniementie ja osa silmukoista on niin tiukkoja, ettei koukku pääse läpi. Vastaavasti osasta silmukoista näkyy läpi muistoissani vastapäätä istuva ja ymmärtävästi hymyilevä mummo. Niinpä nykyään en edes yritä, vaan ostan patalaput kaupasta, kuosi ja väri valittavissa tilanteen ja tarpeen mukaan.

Lue lisää...

Vielä kiitollisena muistat sitä aikaa kun elämässäsi oli vain kaksi ongelmaa; toinen oli isä ja toinen oli äiti.

Markku-FB-6 Markku Koistinen, Enon kappalainen

Vuosi sitten saatoimme esikoisen suorittamaan asepalvelusta Karjalan lennostoon. Hän antoi meille ohjeeksi, että emme sitten nouse autosta, ja äiti ei varsinkaan vilkuta portilla. Oli jotenkin haikea olo, vähän kuin silloin kun hän lähti koulutielle.

Jotkut vähemmän perillä olevat kyselivät minulta, että milloinka nämä uudet ilmavoimien sotilaat pääsevät lentämään niillä Horneteilla? Aikani kysymystä taivastelin, mutta vastasin, että eivät ainakaan peruskoulutuskaudella – siis ensimmäiseen kahdeksaan viikkoon, siihen saakka opetellaan käyttäytymään sotilaallisesti ihan maan kamaralla.

Tuli ihan mieleen tarina, jossa äiti oli opastanut hävittäjälentäjä-poikaansa, että – muista sitten lentää hiljaa ja matalalla. Ja tuosta blogini otsikosta taas tuli mieleen erään näytelmämme repliikki, jossa suojelusenkeli halusi nuoren päähenkilön ymmärtävän jotain tärkeää.

Lue lisää...

IKKUNAN TAKANA

Kaija20FB Kaija Santti, pastori

Aikanaan vuosikymmenellä Paavo ja elvis Rauli "Badding" muistaakseni lauloi haikeaa viisua ikkunaprinsessasta -  mallinukesta, johon pieni poika rakastui, mutta jota saattoi ihailla vain ikkunan takaa. Ikkunan erottama rakkaus jätti vain kaipuun ja ikävän. Tämä biisi soi mielessäni, kun kuulin , miten pohjoissatakuntalaisessa hoivakodissa asusteleva yli yhdeksänkymppinen enoni koki ikkunan taakse päästetyt omaiset. Hän vain huitoi heitä pois ja ihmetteli, mitä kiusaamista tämä on, kun eivät vaivaudu sisälle tulemaan.  ( Sanottakoon heti, että eno on tyytyväinen hoivakotiin, samoin omaiset - nyt en arvostele hoivakotia) Eno ei ymmärtänyt virusrajoituksia, vaikka niitä monta kertaa koetetttiin selittää. Ikkunakontakti ei ollut riittävä. 

Jos epidemiasta en muuta ole oppinut, niin ainakin sen, kuinka elintärkeää on toisen ihmisen kohtaaminen - nimenomaan oikeasti kasvokkain, vaikka sitten turvavälein. Ikkuna siinä välissä, tai videopuhelu ei tätä korvaa. Vielä kun saisi halata, kätellä, koskettaa... 

Lue lisää...

Peltipoliisin opettamaa

Peltipoliisin opettamaa Marja Liisa Liimatta, sairaalapappi

Sain vuosi sitten ensimmäisen ylinopeussakkoni. Nyt on tulossa toinen. Eilen räpsähti tolppapoliisin oranssinkirkas valo paikassa, jossa mielestäni kamera on aina ollut toimimaton. "Luulo ei ole tiedon väärtti" - mutta ei sitä ole oletuskaan. Sen opin kaasujalka pohjassa. Puolisoa ei viitsinyt vaivata tällä uutisella. On niin huono nukkumaan muutenkin.

Huomaan olettavani herkästi asioita. Oletan, että mansikanviljelijältä on marjaa aina saatavana silloin, kun tarvitsen. Viime viikonloppuna piti vaihtaa mansikkatilaa, koska tuttu viljelijä oli saanut satonsa myytyä ennen kuin itse aktivoiduin. Oletan rahani riittävän seuraavaan palkkapäivään, kunnes huomaan sortuneeni "tosi hyviin" tarjouksiin. Oletin myös nuorempana, etten ikinä opi kytkimen ja vaihteen yhtäaikaista käyttöä opettajan toivomalla tavalla. Ja nyt hankin huolettomuuteni johdosta ylinopeussakkoja.

Oletamme itsestämme myös asioita, jotka muuttuvatkin hyvän kokemuksen tai tutkiskelun kautta itsellemme voimavaraksi. Ajattelen erityisesti heitä, jotka ovat joutuneet trauman kautta uhriksi. Uhriuttavien tapahtumien läpi käyminen nostaa uhrin selviytyjäksi, kun mielikuvat "en selviä tästä ikinä" tai "olen aina huono ihminen" muuttuvat. Oletus selviytymättömyydestä muuttuu vaikka ajatukseksi "en olekaan syyllinen" tai "elämäni jatkuu kaiken kokemani jälkeenkin". Psykoterapeutti Yvonne Dolan rohkaisee selviytyjää hetken jatkamaan itsetutkiskelua löytääkseen vielä aidon itsensä. Hänen mukaansa selviytyjä peilaa itseään menneeseen kokemukseensa, aidon itsensä löytänyt jättää ne lopullisesti taaksensa.

En enää pitkään aikaan ole olettanut olevani lainkuuliainen autoilija. Oletukseni rauhallisesta ja kärsivällisestä luonteestani saa uusia ulottuvuuksia aina, kun innostun, suutahdan tai hätäännyn. Odotan esimerkiksi innolla lapsenlapsia, joiden kanssa ehtisin Linnanmäelle tai Särkännimeen kokeilemaan kaikkia uusia laitteita vielä, kun polvi nousee ja lonkka toimii. Nyt tyydyn odottelemaan vain poliisilta henkilökohtaista kirjettä jättääkseni lopullisesti taakseni väärään olettamukseeni perustuneen päätöksen. Tai, voisinhan olettaa, että kirje häviää postin monimutkaisen kuljetusoperaation aikana. Tuota oletusta kutsuisin jo itsepetokseksi.

Hirundo rustica

Petri-Rask-TW Petri Rask, kirkkoherra

Haarapääsky, Hirundo rustica, on yleisin pääskylajimme. Se on helppo tunnistaa pitkästä haarapyrstöstään. Tämä tieteellinen nimi on säilynyt muistoissani kouluajoista lähtien.

Harrastin biologianopettajan kannustamana keväisin ja syksyisin staijausta eli lintujen muutontarkkailua. Kirkkonummi ja siellä Upinniemen sekä Porkkalanniemen maastot antoivat lintuharrastukselleni hyvät puitteet. 

Lue lisää...

Naapurisopua naapurikirkon kanssa

Blogin-jakokuva-Jukka-Erkkil Jukka Erkkilä, Vaara-Karjalan pappi

Maalaispapin kymmenes kirjoitus, jossa tarkastellaan luterilaisen ja ortodoksisen kirkon eloa naapuruuden kuvastimessa. Maalaispappi näkee kaksi kansankirkkoamme naapuruksina, joilla on omat elämäntapansa, mutta myös yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Hyvät naapurit leikkaavat sovussa yhteistä pensasaitaa ja lainaavat toisilleen vanhojakin perinteitä.

Lue lisää...

ONNI ON VANHETA! - vai onko?

Kaija20FB pastori Kaija Santti

Yllä olevan lauseen alku  on valittu lokakuun alun vanhusten viikon otsikoksi. Jatkokysymys on allekirjoittaneen lisäämä. Itse täytin taannoin pyöreät kuusikymmentä vuotta, ja ystävien sekä sukulaisten vihjeistä ymmärsin, että vanhuutta kohti olen kulkemassa kiihtyvällä tahdilla. Sen sanoo kroppa, siitä kertoo lisääntyvät viestit siitä, kuinka se ja se tuttu on kuollut, sairastunut... Niin, yllätys yllätys, kun katson tuttujen ikätovereitteni kasvoja ihmetellen heidän harmaita hapsiaan ja ryppyjään ( tai niiden peittämisyrityksiä) , havahdun omaan peilikuvaani: samassa veneessä purjehditaan.

"Onni ei tule etsien vaan eläen" , sanoo vanha kansanviisaus. Jotakuinkin samaa tarkoittanee ajatus siitä, että mitä enemmän tavoittelee onnea elämäänsä, sitä kauemmaksi se karkaa. Sen sijaan jos lakkaa sitä tavoittelemasta ja alkaa elää jokaista tavallsita päiväänsä parhaansa mukaan, niin kas, siinähän onni - ihan lähellä. Elämää ei voi hallita, ei edes tätä päivää kokonaan, saati sitten tulevia aikoja. Suunnitelmat ovat suunnitelma, monet toteutuvat, monet jäävät haaveeksi. Elämän hallintavaikeuden on ainakin kevään ja kesän koronaepidemia opettanut ehkä kivuliaastikin. Normaalin päivärutiinin rikkouduttua, elämisen piirin kaventuessa aika pieneksi, onnen ehkä on oppinut näkemään juuri aika pienissä arjen jutuissa. Niissä, joita ei huomaa, kun tavoittelee jotain onneksi kuvittelemaansa. 

Lue lisää...

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Tutkailua
30 artikkelia
Aimo Salonen
141 artikkelia
Taivastelua
183 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä