Viirun ja Pesosen joulu sai ensi-iltansa. Pieni näyttämö oli viimeistä paikkaa myöten täynnä ja tunnelma katossa, mikä aiheuttikin niin matalassa tilassa likipitäen hengenahdistusta. Onneksi esityksessä oli väliaika. Pääsivät lapsetkin hönkimään raitista ilmaa siinä ilonpidon keskellä, ja lopun herkkuhetki se vasta olikin mieluinen.
Täytyy sanoa, että olen enemmän kuin iloinen koko teatteriväen ja ennen muuta teatteriyleisön puolesta, kun ihmiset ovat taas löytäneet tiensä tänne Saarisen Eliaksen saarekkeeseen. Iloista lasten naurua ja tyytyväisiä katsojakokemuksia olen kuullut useampaan otteeseen yleisön poistuessa katsomoista. Varausjärjestämäkin on saanut välillä pyöriä ihan punaisena, kun kysyntä jopa ylittää tarjonnan – ei ole ollut ihan jokapäiväistä herkkua näillä nurkilla viime vuosina.