Mietteitä maailman menosta ja ihmiselosta

Kirjoittaja on yhden kirjan julki saanut kaupunkilehden toimittaja, joka yrittää ymmärtää, mitä ihmettä tässä maailmassa ja oman pään sisällä oikein tapahtuu.

Aimo Salonen has not set their biography yet

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 13: Öykkärin humala

Paluumatkalla ohjaaja Kaitsu sanoi lohdulliset sanat: mikään ei ole niin ärsyttävää kuin liian "valmis" roolihahmo tässä vaiheessa harjoituskautta. Olin tuskaillut omia replojenunohtamisiani ja siitä johtuvaa Ossini hakemista. Toki harjoittelimme tänään vasta ensimmäistä kertaa koko kohtausta, eikä se muillakaan mennyt takkuilematta, mutta kun tämän kohtauksen oli harjoitellut kotona erityisen hyvin ja olin varma, että ainakaan minä en mitään unohda. Hui hai, pakko oli lausua legendaariset sanat: kyllä se kotona paremmin meni.

Palasimme yli viikon kestäneeltä pääsiäslomalta muun muassa kohtauksella, jossa Ossini pääsee perseilemään kunnolla. Öykkäri pilaa juhlat vittuilemalla kaikelle, mikä liikkuu, ja etukäteen mietin, miten teen kohtauksen niin, että kukaan ei kesällä naura. Kas kun suomalainen teatteriyleisö - tai osa siitä - on opetettu ajatukseen, että humalainen hahmo kesäteatterissa on hauska. Ossini humalassa ei ole mitään hauskaa.

Lue lisää...

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 12: Tyhjä katse

Viime viikko meni bändi- ja laulutreeneissä, ja vaalisunnuntain alkuiltana palasimme varsinaisten teatteriharjoitusten pariin. Hiottavana oli muun muassa oma lempikohtaukseni, jossa minulla ei ole ainuttakaan repliikkiä, mutta jossa silti pääsen tekemisiin tosi isojen tunteiden kanssa. Sepä se vaikeaa onkin.

Jo menomatkalla puhuimme ohjaaja Kaitsun kanssa, miten oikein teen sen. Ossi saa oikein kunnolla turpaan - henkisesti siis - ja miehen koko maailma romahtaa. Ensin hän kokee suuren onnen, ja juuri kun elämä näyttää hymyilevän, taivas romahtaakin niskaan. Miten järkytyksen voi ilman sanoja ilmaista? Kaitsu lupasi, että saa vetää reilusti överiksi, siitä on sitten helppo lähteä tulemaan alemmas oikealle tasolle.

Lue lisää...

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 11: Bänditreenit

Tunnustan: olen kateellinen Karhusen Askolle. Äijä tarttui vasta pari kuukautta sitten ensimmäisen kerran elämässään bassoon, ja eilen hän tuntui osallistuvan Luokkakuvan bänditreeneihin tasa-arvoisesti noiden oikeiden muusikkojen eli Arton, Inton, Harrin, Timon ja Riikan kanssa.

Roolit kun jaettiin, todettiin, että käsikirjoitus heittää vuoden 1965 teinibändiin kaksi soittotaidotonta näyttelijää: Askon ja minut. Asko ehti ensimmäisenä ilmoittaa, että hän voisi kokeilla bassoa. Minulle jäi joku rytmipuolen juttu ja ehdotin itse tamburiinia, joka osoittautuikin yllättävän vaikeaksi soittimeksi. Palaan siihen myöhemmin, mutta ällistellään ensin Askoa.

Lue lisää...

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 10: Ossin tuska

(Ote Ossi Remusen päiväkirjasta lauantain vaihtuessa sunnuntaiksi rippikesänä 1965)

 

Lue lisää...

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 9: Hurahurahäät

Mikä oli mieluisin koululeikkisi? Tuota kyseli valokuvaajamme ja markkinoijamme Piia tänään Roukalahden kesäteatterin Facebook-sivulla jakaessaan Luokkakuvan julisteen ja julistaessaan uuden pääsylippukilpailun alkaneeksi. Illalla harjoittelimme Kivekkäiden talolla ensimmäisen puoliajan päättävää kohtausta, jossa hurahurahäät luo juuri ennen väliaikaa jännitettä Paulasta kilpailevien Ossin ja Martin välille.

 

Lue lisää...

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 8: Hidas, hidas, nopea, nopea

Illan harjoitusten alkulämmittelynä oli ohjaaja Kaitsun lupauksen mukaisesti tango. Sen lupauksen Kaitsu antoi torstaina, kun olin laittanut Luokkakuvan WhatsApp-ryhmään toiveen, että voisin jokaisen harjoituskerran yhteydessä vetää yhden kierroksen tangoa Annan kanssa. Hahmoni Ossihan pokkaa Annan Elisen tangolle tanssilavakohtauksessa.

 

Lue lisää...

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 7: Uupumus ja uusi alku

Vyöryipä väsymys vahvana päälle eilisten harjoitusten jälkeen. Seven Brosin viimeinen esitys oli ollut tiistaina, ja kun koko viime viikko oli ollut August Ahlqvistin sielun syövereihin sukeltamista ja ylipäätään koko Pakkahuoneen projekti oli ollut vahva elämys, vaatii arkeen paluu näköjään veronsa. Keskiviikkoiltana piti vielä venyä Roukalahdella harjoituksiin, mutta sieltä kun kotiin pääsin, oli normaalien harjoituskierrosten sijasta päällä vain uupumus. Rojahdin sänkyyn ja nukahdin heti.

Eilen siis oli Luokkakuvan ensimmäiset varsinaiset harjoitukset. Siinäkin oli totuttelunsa. Kun olin vetänyt putkeen neljästi kohtalaisen valmiin roolin, saanut siitä runsaasti kehuja ja ehtinyt ylpistyä, veti nöyräksi kun tajusi, että olen taas ihan alussa eikä minulla ole vielä haisuakaan, millainen tyyppi tämä Ossini on.

Lue lisää...

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 6: Aitoja kyyneleitä

Tänään oli kahden teatterin päivä. Samaan aikaan kun Roukalahdella alkoi Kivekkäiden talolla Luokkakuvan harjoitukset, alkoi Joensuun Pakkahuoneella Seven Brosin esitys. Roukalahdelle ehdin vasta lukuharjoituksen loppuun ja itselleni sen käynnin suurin merkitys oli, että puvustaja sai otettua minusta mitat ja valokuvaaja kuvat.

Toki sillä oli sekin merkitys, että Roukalahdella pyörähdys sai kierrokseni tasaantumaan. Roolihahmoni August Ahlqvist kun käy nimenomaan Seven Brosin lopussa niin suurilla kierroksilla, että siitä mielentilasta ei ole helppoa palata omaksi normaaliksi itsekseni. Tänään ja eilen erityinen ylpeudenaiheeni oli aitojen kyynelten heruttaminen silmistäni loppulaulun aikana. Sitä en uskonut ikinä näyttelijänä kokevani: että pystyn unohtamaan yleisön läsnäolon niin, että pystyn kyyneliin saakka menemään syvälle tunnelmaan.

Lue lisää...

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 5: Laulullisia syrjähyppyjä

Miksi te ette anna minun laulaa? Parkaisu oli päästä suusta, kun Teatteri Kodin Seven Bros -näytelmän ohjaaja Tero Sarkkinen totesi viime viikonloppuna, että ethän sinä Ami laula. Jotenkin palautui mieleen Roukalahden kesäteatterin viime kesän Avioliittosimulaattori ja hetki, jolloin 500 pohjoiskarjalaiselle yrittäjälle vedetty ennakkonäytös oli ohi ja ohjaaja Kai Paavilainen purki illan antia:

– Kuulitko sinä Ami yhtään omaa lauluasi? Eiköhän me tehdä kuitenkin niin, että te vain marssitte siihen kohtaukseen musiikin tahdissa ilman, että laulatte.

Lue lisää...

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 4: Toiveroolissa tangotunnille

JESS!!!! Sain juuri sen roolin, jonka halusinkin: Ossin. Luokkakuvassa on kuusi isompaa miesroolia, joista kaksi julkistettiin jo kaksi viikkoa sitten. Tarkkosen Arto otti itseoikeutetusti Kaukon roolin, joka kannattelee esityksen monipuolista musiikkia eteenpäin. Uusi tulokkaamme Kettusen Timo soittajana ja laulajana nappasi yhtä itseoikeutetusti miespääosan Martin, joka on rokkibändin laulusolisti.

 

Lue lisää...

Bloggarit

Tutkailua
32 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Aimo Salonen
141 artikkelia
Taivastelua
183 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä