Tutkailua

Olen eläköitynyt psykologian tohtori ja kirjoittelen Tutkailua-blogissani uusimmista tieteellisistä tutkimustuloksista ihmistieteiden alalta. Kerron myös omista henkilökohtaisista kokemuksistani samoista aihepiireistä, jotka vaihtelevat ihmisten välisten suhteiden pohdinnoista aina hyvinvointitutkimusten tuloksiin ja huumoritutkimuksen uusimpiin teoriohin asti.

Avio-onni kukoistaa pitkään - jos sitä kellä on

Paavo-Kerkknen Paavo Kerkkänen

 

Suurin osa ihmisistä haluaa elämänsä aikana mennä naimisiin. Aviollinen tyytyväisyys ei vanhemmiten vähene. Pariskuntien kommunikaatio-ongelmat eivät olekaan välttämättä este aviolliselle tyytyväisyydelle. Ihmisten tulotaso vaikuttaa olennaisesti siihen, mitä pidetään tärkeimpinä pariskuntien ongelmina. Näin kertoo uusin tutkimus aviollisesta tytyyväisyydestä ja vakaudesta, joka julkaistaan Journal of Marriage and Family lehden numerossa 82 tämän vuoden helmikuussa (luit oikein siis nyt helmikuussa 2020) ( DOI:10.1111/jomf.12635). Tutkimuksen tekivät Benjamin R. Karney ja Thomas N. Bradbury Kalifornian yliopistosta, Los Angelesista. Tutkimukseen on koottu olennainen uusin tieto kaikista viimeisten 10 vuoden aikana tehdyistä perheitä ja parisuhteita koskevista tutkimuksista.

Suurin osa menneinä vuosikymmeninä tehdyistä ihmissuhteita, perhettä ja parisuhteita koskevista tutkimuksista on osoittautunut tarkemmin tarkasteltuna sellaisiksi, että niiden tulokset voidaan yleistää vain paremmin toimeentuleviin, ylempään keskiluokkaan kuuluviin valkoihoisiin ihmisiin. Viimeisten kymmenen vuoden aikana ovat tutkimusmenetelmät ja - asetelmat kehittyneet niin, että on alettu saada parempaa tietoa myös heikommin toimeentulevien perheitten ja pariskuntien elämästä. Nämä uudemmat tutkimustulokset kyseenalaistavat monia aikaisempia käsityksiä aviolliseen tyytyväisyyteen ja perheiden parisuhteiden vakauteen vaikuttavista tekijöistä.

Ihmisten halu mennä naimisiin ja toiveet parisuhteen tyydyttävyydestä ja pitkäkestoisuudesta eivät ole tämän uusimman tutkimuksen mukaan riippuvaisia sosiaaliluokasta, toimeentulosta tai kuulumisesta johonkin tiettyyn etniseen tai uskonnolliseen ryhmään. Suurin osa, noin 90 % , kaikista ihmisistä menee jossain elämänsä vaiheessa naimisiin. Samalla kuitenkin noin 50 % ensimmäisestä liitosta päätyy eroon. Käytännössä monet solmivat ensimmäisen eronsa jälkeen uuden liiton. Päinvastoin kuin usein arvellaan, ihmisen tytyyväisyys parisuhteeseensa ei vähene tai haalistu vuosikymmenienkään saatossa, vaan ihmiset ovat suhteeseensa tyytyväisiä vanhoilla päivilläänkin.

Ällistyttävin ja luultavasti eniten käytännön perheneuvonta ja perhe- ja pariterapiatyöhön vaikuttava tutkimustulos  on se havainto, että ihmisten kommunikaatiovalmiuksien parantaminen ei välttämättä lisää heidän aviollista tyytyväisyyttään läheskään siinä määrin kuin on aikaisemmin luultu. Sen sijaan parien aviollisen tyytyväisyyden lisääntymisen on todettu selvästi vaikuttavan myönteisesti heidän keskinäisen kommunikaationsa parantumiseen. Jatkossa joudutaankin kommunikaation harjoittelun sijasta keskittymään enemmän tuon aviollisen tyytyväisyyden lisäämiseen. Herääkin kysymys miten tyytyväisyyttä lisätään. Tärkeimpiä tyytyväisyyteen vaikuttavista asioista ovat etenkin alemman tulotason ryhmissä toimeentulon parantamiseen, työllistymiseen ja riippuvuuksien hyvään hoitoon liittyvät toimet. Jos näihin saadaan parannusta niin parien välinen kommunikaatiokin selvästi paranee. Toinen mielenkiintoinen tutkimustulos oli se, että etenkin alemman tulotason pariskuntien kohdalla aviollinen tyytyväisyys ei välttämätä olekaan huono, vaikka pariskunnan keskinäinen kommunikaatio olisi heikkoa. Tulkitsisin tämän tuloksen niin, että kyse on pohjimmiltaan siitä, että ihmiset voivat olla hyvinkin rakastuneita ja kiintyneitä toisiinsa ja tyytyväisiä toisen tarjoamaan tukeen, turvaan ja läheisyyteen, vaikka kommunikaatio ei aina olisikaan niin kovin hyvää.

Tutkimuksessa selvitettiin myös pariskuntien keskinäistä kommunikoinnin tapaa tarkemmin. Selvitettiin, miten aviolliseen tyyytyväisyyteen vaikuttaa sellainen tapa tai asetelma, että toinen vaatii tai hyökkää ja toinen taaas puolustautuu tai vetäytyy. Kävi ilmi, että tämä kommunikointitapa aiheuttaa paremmin toimeentulevilla huomattavasti enemmän aviollista tyyytymättömyyttä kuin mitä aiheuttaa samantapainen kommunikointi alempiin tuloryhmiin kuuluvilla. Tästä voisi päätellä, että myös perheneuvonnan tai pariterapian vaikuttavuus on näillä ryhmillä erilaista. Hyvin toimeentulevat saattavat hyötyä tällaisten kommunikaatiotapojen tai asetelmien käsittelystä perheneuvonnassa tai pariterapiassa enemmän kuin alempiin tuloluokkiin kuuluvat ihmiset.

Ammatillisen urani aikana ehdin toimia kahteen otteeseen perheneuvojana. Ensimmäisen kerran 80-luvulla ja sitten toisen kerran 2010 -luvulla. Noin neljännesvuosisadan tauko tässä työssä antoi mielenkiintoisen perspektiivin ajan myötä tapahtuneisiin muutoksiin perheiden ja parisuhteiden problematiikassa. Olen saanut sen vaikutelman, että tiivistetysti sanottuna 80-luvulla suurin osa perheneuvonnan asiakkaista oli hyvin toimeentulevaa ylempään keskiluokkaan kuuluvaa väkeä, kun taas 2010 -luvulla asiakkaiksi tuli entistä enemmän köyhempää alempaan keskiluokkaan kuuluvaa väkeä. Voin olla väärässäkin mutta tällainen on minun mielikuvani. Asiakkaiden problematiikka on säilynyt kaiken aikaa samana; on ollut uskottomuutta, kommunikaatiovaikeuksia, henkistä ja fyysistä väkivaltaa yms. Mielestäni on kuitenkin koko ajan on ollut selvää, että niillä ihmisillä jotka ovat köyhiä ja joilla on toimeentulo-ongelmia, on edellä mainittujen ikäänkuin ihmissuhdeongelmien lisäksi enemmän myös juuri noita konkreettisia ongelmia, jotka myös vaativat jonkinlaista ratkaisua. Useinkaan pelkkä keskustelu siitä miltä kenestäkin tuntuu ja miltä sitten toisesta tuntuu, kun hän kuulee miltä toisesta tuntuu, ei tainnut näiden perheiden kohdalla oikein riittää. Ilman muuta noista ihmissuhteisiin ja tunteisiin painottuvista keskusteluista oli monelle hyötyä, mutta muutkin ongelmat olisivat vaatineet käsittelyä. Joidenkin kohdalla noita konkreettisia toimeentuloon ja työllisyyteen ja riippuvuuksien hoitoon liittyviä kysymyksiä varmasti käsiteltiinkin vaihtelevalla menestyksellä muualla kuin perheneuvonnassa.

Mielenkiintoista nähdä tulevatko nuo edellä esitetyt uusimmat tutkimustulokset aviolliseen tyytyväisyyteen ja vakauteen vaikuttavista seikoista jollain tavalla muokkaamaan perheneuvontatyön, perheterapian ja pariterapian järjestelyjä ja toimintatapoja. Aika näyttää.

Paavo Kerkkänen, eläkeläinen, ex- perheneuvoja

Sata vuotta sinne tai tänne - elämme jatkuvaa kaks...
Minusta tuli aatelinen 62-vuotiaana
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Tutkailua
30 artikkelia
Aimo Salonen
141 artikkelia
Taivastelua
183 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä