Mietteitä maailman menosta ja ihmiselosta

Kirjoittaja on yhden kirjan julki saanut kaupunkilehden toimittaja, joka yrittää ymmärtää, mitä ihmettä tässä maailmassa ja oman pään sisällä oikein tapahtuu.

Aurinko, tuo velikulta

Loma. Pitäisi löytää jostain grillihiiliä, sillä kun kavereilla on työviikko ohi, on aika Valon juhlan. Mieleen palautuu 80-luvun loppu ja maaliskuiset juhannusjuhlat Näsijärven jäällä.

 

Aika oli niin erilainen. Joukko ihmisiä opiskeli Tampereen yliopistossa toimittajiksi vuonna, jolloin Neuvostoliitossa puhuttiin avoimuudesta, mutta muuri oli vielä pystyssä, eikä kukaan osannut aavistaa, millainen kehitys ryöpsähtäisi kohta käyntiin. Uskoimme journalismiin, jossa ammattitaitoa, asiantuntemusta ja faktoja arvostetaan, vaikka toimittajilta ja kuvaajilta saakin löytyä persoonallisia näkökulmia. Ainejärjestömme Toimittajat ry:n (rekisteröimätän yhdistys) joku kekseliäs hoksasi, että hei, järjestetään maaliskuussa juhannusjuhlat ja poltetaan kokko Näsijärven jäällä.

Kokkohankkeemme tarvitsi luvan Tampereen kaupungilta, ja luvan myönsi virallisessa kokouksessaan lautakunta - tekninenkö lie ollut, tarkkaan en enää muista - jonka esittelijällä riitti päätösehdotuksensa sanamuotoilussa rentoa pelihenkeä: paikalliset hämäläiset olosuhteet huomioon ottaen lautakunta päättää myöntää Toimittajat ry:lle luvan järjestää maaliskuussa juhannusjuhlat ja polttaa kokko Näsijärven jäällä...

Tulipa mieleen, kun keskustelu pyörähti käyntiin kaveriporukassamme. Yksi sanoi, että tuntuupa hyvältä, kun pimeys on ohi ja valo lisääntyy, ja siitä käynnistyi sanailu:

- Järjestetään Valon juhla!

- Tanssitaan alasti elävän tulen ympärillä.

- No mullahan on pallogrilli. Tanssitan sen ympärillä...

Naapurien rauhoittamiseksi voin ilmoittaa, että eiköhän ne vaatteet pysy päällä, mutta tuli kyllä roihahtaa pallogrilliin. Maanantaina tuli hikoiltua lumilapion kanssa ja raivattua patio ja lumen alle unohtunut grilli ja puutarhakalusto esille. Lähden tästä kohta katsomaan, onko lähikaupan varaston nurkkaan jäänyt viime kesältä hiiliä.

Mutta se 80-luvun loppu ja juhannusjuhlia viettäneet toimittajaopiskelijat. Kukapa meistä olisi uskonut, että muuri kaatuu, Neuvostoliitto hajoaa, Jugolslaviassa naapurit alkavat tappaa toisiaan, islamilaiseen maailmaan syntyy aivan uudenlaisia ääriryhmiä, Eurooppaan suuntautuu kansainvaellus ja kotomaamme koko kuva alkaa olla niin sekava, että mieli tekee lähteä somesta, jossa rehottavat masentavat maailmankuvat.

Perinteisten medioiden päätoimittajat ottavat kantaa luotettavan journalismin puolesta, mutta eivät epämääräiset, puutteellista tai jopa valheellista tietoa levittävät sivustot perinteisen median ainoita uhkaajia ole. Tekninen kehitys on niin kiivasta, että kyydissä mukana pysyäkseen journalistin pitää keskittää koko ajan energiaansa uuden tekniikan opettelemiseen sen sijaan, että keskityttäisiin syventämään sitä asiantuntemusta, jolle pitkä ura on luonut hyvän pohjan. Moni ammattitaitoonsa ja asiantuntemukseensa luottanut on saanut todeta, että hänen taidoileen ja tiedoilleen ei ole enää käyttöä.

Mutta aurinko, tuo aika velikulta, se vain tänäänkin loistaa mollottaa tuolta Joensuun siniseltä taivaalta. Ja ihminenhän se jaksaa leikkiä vuosikymmenestä toiseen, ellei jää muhimaan sinne somen tunkkaiseen maailmaan. Iloista Valon juhlaa, veljet ja siskot!

IPK, Jokipojat ja minä
There's no business like kiinteistöbusiness
 

Bloggarit

Tutkailua
12 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Aimo Salonen
134 artikkelia
Taivastelua
146 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä