Somesuhaaja

Blogin takaa löytyy pohjoiskarjalainen yliopistossa opiskeleva tekstityöläinen. Koulun ohella työskentelen toimittajana kaupunkilehti Karjalan Heilissä.
Motto: Mielenvikaisia ihmisiä on olemassa siksi, että me muut hullut tuntisimme itsemme viisaiksi.

Akateeminen hapatus

 

Yliopistokiusaaminen on kiusaamisen eliittiä. Mikä onkaan parempi kiusaamisen kohde tulevalle maisteri Haisulille, kuin taidoistaan epävarma introvertti, joka näyttää avoimesti osaamattomuutensa? Ennen kuin huomaakaan, hänet on imaistu akateemiseen pakettiautoon, missä jatkuvat ikuiset simputussitsit. Humanistiset maalitaulut asettuvat riviin jo fuksivuotena, ja ensimmäisen vuoden simputusjuhlista bongataan ne luuserit, jotka ovat tulleet opiskelemaan itselleen työpaikkaa, eivätkä pätemään ainejärjestön kinkereissä. Yliopisto on yksinäisten ihmisten hautausmaa, moni ei selviä opintojen aiheuttamasta kuormituksesta ja siitä raastavasta tunteesta, että verkostoituminen on oikeasti harhaa. Elämä yliopiston ulkopuolella on monen pelastus, mutta entäpä he jotka ovat muuttaneet opintojensa pariin toiselta puolelta Suomea ja ovat kaupungissa yksin?

Ensimmäisestä syksystä lähtien rummutetaan sitä, että mikäli haluat verkostoitua niin liity ainejärjestöön ja ole sosiaalinen. Mitä yhteistä on kotona villasukat jalassa viihtyvällä lukutoukalla ja haalarit oksennuksessa konttaavalla akateemikolla? Ei mitään. Se juuri on ongelman ydin. Yliopistomaailma on joko tai, olet siellä sisällä tai sitten et ole.

Miksi haluta verkostoitua toisten opiskelijoiden kanssa, kun he eivät ole ensimmäisenä tarjoamassa työpaikkaa valmistumisen jälkeen ja ennen kaikkea miksi verkostoitua ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä? Tuleeko introvertin ryhtyä käyttämään "vieraita sivuaineita" pysyäkseen mukana menossa? 

Ainejärjestöistä sitäpaitsi usein löytyvät ne pätevimmät kiusaajat. On ihan tutkittua faktaa, että johtoasemiin ja edustushommeleihin hakeutuvat ihmiset, jotka nauttivat esillä olosta ja oman äänensä kuulemisesta. Tällaiset hyvä sisko/veli-kerhot ovat monelle kiusatulle tuttuja alakouluista, missä moni allergisoitui pinnalliselle esittämiselle ja pätemiselle. Vuosi vuodelta tästä egosentrisestä esittämisestä tulee yhä luotaan työtävämpää ja pinnallisuuden tunnistava ihminen pyrkii pois tilanteesta, jossa hän tuntee selittämätöntä pahaa oloa. Vika on siis muiden silmissä yksilössä, joka käpertyy itseensä. 

Kiusaaminen yliopistossa on niin salakavalaa, että opettajat eivät sitä tunnista. Miten voisivatkaan tunnistaa? Jos haluat havaita kiusatun opiskelijan et onnistu siinä, sillä kiusatut pysyvät hiljaa. He jättäytyvät pois luennoilta eivätkä saa kursseja suoritettua. Paineet kasautuvat kun vaadittavia opintopisteitä ei tulekaan. Tästä syntyy kierre, jonka katkaisemiseksi olisi pitänyt havahtua jo opintojen ensimmäisenä syksynä. Tuutoreiksi kuitenkin valitaan aivan liian usein opiskeljoita, jotka pitävät turhan kovaa meteliä itsestään ja esiintyvät sosiaalisina. Ryhmätöissä eniten äänessä ovat kiusaajat. Tuutorivalinnassa painavat muut seikat, kuin hakijan empatiakyky.


Ikävä kyllä kiusattujen oppilaiden kannalta putki on suoraa jatkumoa lukiosta ja yläasteelta. Ne samat virnuilijat jotka kyykyttivät läpi alakoulujen ja toisen asteen, siirtyvät korkeakouluihin aiheuttamaan pahaa oloa kanssaopiskelijoilleen. 
On harhaa, että näistä kiusaajista pidettäisiin, heille ei vaan uskalleta sanoa vastaan ja sellaiset yksilöt joilla on elämää koulumaailman ulkopuolellakin, osaavat reagoida kyykytykseen ajoissa.

Ryhmätyöt ovat kiusaajaeliitin orgiat, joissa joukkovoimalla päästään esittelemään omaa pätevyyttään ja kätkemään sen taustalla piilevä oma epävarmuus ylimielisen niskojen nakkelun taakse. Ojentaminen, virheisiin takertuminen ja näpäyttäminen ovat keinoja, joilla tilannetta kontrolloidaan. Miten kiusaaminen sitten konkreettisesti tapahtuu? 

Ryhmätöissä se tapahtuu siten, että kirjuriksi ja päällepäsmäriksi ilmoittautuu ihminen, joka haluaa ryhmätyön heijastavan ennen kaikkea hänen omaa osaamistaan. Muut ryhmässä olijat ovat statisteja joiden mielipiteitä huomioidaan siltä osin, miten ne sattuvat miellyttämään häntä itseään. Tämä on etenkin tyttöjen harjoittama kiusaamismuoto, jota on äärimmäisen vaikea ulkopuolelta havaita, mutta kiusattu itse aistii sen, kenties ainoana ryhmässä. Ryhmäkäyttäytyminen aiheuttaa sen, että muut ryhmän jäsenet asettautuvat kuin huomaamattaan ryhmän vahvimman jäsenen puolelle.

 

Tätä tapahtumaa kutsutaan ryhmäpaineeksi. Syy miksi tähän ei puututa on se, että sitä tapahtuu ihmisten keskuudessa jatkuvasti. Ne roolit joihin sujahdamme on meille annettu jo lapsuudessa, ja sitä roolia näyttelemme niin kauan, kuin itse annamme sen jatkua. Vain vahvimmat pärjäävät, heikommat jäävät alle. Ryhmätyössä tapahtuva kiusaaminen on näkymätöntä, mutta kiusatun fyysisen pahan olon purkautuminen on näkyvää. Muiden silmissä se luokasta ulos ryntäävä yksilö on ongelman ydin, vaikka tosiasiassa se on ryhmänsä takana käsiään muka tietämättömänä levittelevä kiusaaja.

Alakouluissa kiusatut saattavat siis yhtälailla olla luokan häirikköjä, joita muut oppilaat kutsuvat kiusaajiksi. Näkyvä rähinöinti on niin helppo osoittaa todeksi.

Ulkopuolelle jättäminen on myös keino kiusata. Tätä voidaan kutsua nimellä “ghosting”, termi lienee deittimaailmasta tuttu joillekin. Ghostingilla tarkoitetaan vapaasti suomennettuna haamuttamista, eli kiusattu on huomaamaton. Hän ei ole näkymätön, sillä se olisi liian aggressiivista ja herättäisi huomiota. Haamutettava huomioidaan katsekontaktilla tai puhumalla “hänen ohitseen”. Häntä ei keskeytetä kun hän puhuu, hänen sanomisiaan ei vaan noteerata eikä mielipiteitä huomioida. Haamutetuksi tulevat opiskelijat tuntevat voimakasta erilaisuuden tunnetta ja palautuvat mielessään kenties lapsuuden kokemuksiin, kun vanhempi jätti huomioimatta. Se aiheuttaa suoranaista fyysistä kipua.

 

Yliopisto-opiskelijoilla on huikea määrä mielenterveyteen liittyviä ongelmia ja se näkyy koulupsykologin vastaanotoilla. Liian moni opiskelija voi pahoin. Pahinta tässä kaikessa on se, että nämä akateemiset Haisulit siirtyvät työelämään päsmäröimään ja aiheuttamaan tuhoa. Facebookissa he vaihtavat tekopyhästi profiilikuvakseen Ranskan lipun ja kampanjoivat homoavioliittojen puolesta. He jakavat yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä humaaneja mielipiteitä ja tuomitsevat maahanmuuttokritiikin ja perussuomalaiset.

Näistä tekopyhistä jeesustelijoista tulee itselleni mieleen "fariseusten hapatus". Esittää olevansa jotakin on eri asia kuin olla sitä. Se että opiskelet humanistisia tieteitä ei tee sinusta humaania, ellet elä sen mukaisesti. On helpompaa saarnata, kuin elää saarnojensa mukaan. Ja on niin kovin helppoa olla mukana kiusaamista vastaavissa kampanjoissa, vaikka itse kiusaa.

 

http://www.uljas.net/ystava-sa-sitsien/

 




Suuri paasto ja ramadan
Vielä riittää tallattavaa
 

Bloggarit

Tutkailua
22 artikkelia
Taivastelua
169 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Aimo Salonen
140 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä