Taivastelua

Älkää olettako olematonta!

Jenna-FB Jenna Johansson, nuorisotyönohjaaja

 

Syyllistyin siihen. Taas.


Nimittäin olettamaan. Havahduin oletuksistani hereille vasta, kun toinen kielsi holhoamasta. Pelästyin, hämmästyin, epäilin olinko se todella minä, joka olin toiminut niin. Jouduin myöntämään virheeni. Onneksi nuori nainen, jonka kanssa kävin keskustelua osasi pysäyttää minut suoruudellaan: ”Miten sinä voit määritellä mun jaksamista kysymättä minulta?”


Oivallus löi vasten kasvoja. Eihän noin voi eikä kuulu tehdä! Ja samaan aikaan ymmärrys siitä, miten usein ja helposti sitä sortuu olettamaan, päättämään toisen puolesta, holhoamaan ilman syytä. Keskustelu, joka tulisi käydä toisen kanssa, on jo käyty päässäni, helppoa: ”Hän on valitellu olevansa niin väsyny, ettei se kumminkaan halua lähteä, niin en viitti ees kysyä.” Ja samalla sekunnilla päätin toisen puolesta, oletin. Tietämättä oikeasti, mitä toinen olisi todellisuudessa halunnut, kaivannut, tarvinnut.


Jokainen joutuu oletusten uhriksi, mutta erityisen helppo on olettaa, kun kyseessä on nuori. Jokaisella nuorella on myös oma ääni, omat mielipiteet, halu puhua omasta puolestaan, vastata itse päätöksistään. On helpompi olettaa ja suhtautua asiaan valmiiksi pessimistisesti, kuin kysyä ja ottaa vastaan kielteinen vastaus. Ja kuinka tärkeää olisikaan kysyä yhä uudelleen, niin että nuori itse saa tehdä päätöksen.


Kysymiseen kätkeytyy arvaamaton merkitys. Kysyessämme nuorelta yhä uudestaan asioita, osoitamme hänelle, että olemme hänestä kiinnostuneita, hänen mielipiteellään ja valinnallaan on väliä ja hänen olemassa olonsa on merkityksellistä meille. Kysymällä osoitamme, että haluamme kuulla häntä ja ottaa hänet huomioon. Tärkeää on, että kysymykseen sisältyy aito mahdollisuus tarttua tilaisuuteen tai olla tarttumatta. Koska kysymys, johon ei oikeastaan odoteta kuin yhdenlaista vastausta on sama asia kuin tuota kysymystä ei olisi kysytty ollenkaan.


Ei oleteta, vaan uskalletaan kysyä yhä uudelleen, silläkin uhalla, että vastaus ei aina miellytä. Annetaan ihmisille lähellämme mahdollisuus vastata itse. Ja mahdollistetaan myös nuorille se, että he saavat vastata omasta puolestaan. Kysyminen kun ei maksa mitään.

-Jenna Johansson, nuorisotyönohjaaja-

Läsnäolosta
Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 2: Häpeänkin ky...
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
111 artikkelia
Aimo Salonen
105 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä