Taivastelua

Kirjoituksia maan ja taivaan väliltä. Joensuun ev.-lut. seurakuntien blogi.

Aamukampa

Aamukampa Petri Rask, Joensuun seurakunnnan kirkkoherra

Aamukampa on varmaankin tuttu käsite kuvaamaan jonkin elämänvaiheen päättymisen lähestymistä. Varusmiespalvelukseni kesti 330 päivää, mutta aamukampa jäi palvelusajan loppupuolella jostain syystä hankkimatta. Jos Jumala suo ja elän, niin ensi vuoden maaliskuussa 39,5 vuoden työrupeama osaltani päättyy. Jään siitä vuosilomalle ja kesäkuun alusta eläkkeelle. Vähiin siis käyvät piikit tällä erää aamukammassani.

Minut vihittiin papiksi Kuopion tuomiokirkossa marraskuun alussa vuonna 1981. Vihkimisen toimitti Kuopion hiippakunnan piispa Jukka Malmivaara. Ensimmäinen työpaikkani pappina löytyi tai pikemminkin osoitettiin Suomussalmen seurakunnasta. Perheemme matka Espoon syyskesästä Suomussalmen talveen oli harppaus tuntemattomaan, mutta heittäytyminen täysin uuteen ympäristöön kannatti. Seurakuntalaisten lämmin vastaanotto auttoi kummasti aloittelevaa ja vähän epävarmaakin papinalkua. Työurani aikana piispoina ovat ehtineet olla Malmivaaran lisäksi Matti Sihvonen, Ville Riekkinen ja nyt Jari Jolkkonen.

Työvuosiini on mahtunut tuhansia kohtaamisia erilaisten työkavereiden ja eri ikäisten seurakuntalaisten kanssa. Jumalanpalveluksia, häitä, hautajaisia, ristiäisiä, rippikouluja ja paljon, paljon muuta. Kaikkia tapaamiani ihmisiä en tietysti pysty nimeltä muistamaan, mutta ajattelen, että jokainen kohtaaminen on ollut minulle tärkeä ja ainutlaatuinen. Olen kiitollinen perheelleni siitä, että olen vahvasti tuntenut olevani kotona, ensin pari vuotta Kainuussa, nelisen vuotta Pohjois-Savossa ja nyt yli 30 vuotta Pohjois-Karjalassa.

Kun tulin valituksi Joensuun kirkkoherran virkaan, niin tiesin jo aloittaessani tämän viimeisen työjaksoni kestävän 6-8 vuotta. Nyt tuo aika tulee ensi keväänä päätökseen, ympyrä sulkeutuu ja on aika siirtää viestikapula seuraajalleni. Tämä viimeinen rasti on ollut työntäyteinen ja todella antoisa. Työyhteisöstäni olen erityisen ylpeä ja kiitollinen. Tunnen nyt, että olen saanut tässä viimeisessä pestissäni käyttää saamiani lahjoja täysimääräisesti.

Viimeinen työvuoteni alkoi erikoisissa tunnelmissa. Sopeutuminen poikkeusoloihin ja valmiuslain käyttöönotto maaliskuun puolessa välissä olivat elämässäni ennen kokematon ajanjakso. Viimeinen työpääsiäinen oli jotain muuta kuin mihin olin tottunut. Elämän hauraus näytti, niin meille kaikille suomalaisille kuin koko maailmallekin, konkreettiset kasvonsa. Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Erilaiset työtavat nousivat nopeasti entisten tilalle ja eri ikäisten seurakuntalaisten kohtaamisten määrä moninkertaistui mm. kauppa-avun ja eri työmuotojen tekemien videoiden ja nettistriimausten myötä.

Tätä kirjoittaessani olen jäämässä viimeistä kertaa kesälomalle. Akkujen lataaminen on nyt paikallaan. Toivottavasti korona on tulevana syksynä lopullisesti poistunut keskuudestamme ja pääsemme jälleen seurakunnassamme normaaliin viikkotoimintaan.

”Kesä.

Vihreää valoa tulvillaan.

Valon runsaus elämä itse.

Aamuauringon heleä kirkkaus, ilta-auringon hiljenevä, heijastusta täynnä maisema.

Luojan hoitava syli.”

Osa suomussalmelaisen rovasti Risto Kormilaisen Runopostillan runosta Valoon, valoon

Peppi Pitkätossun lähtölaulu ja korttipakan opetus
Loma - tuo autuas välimerkki työvuoden mittaisessa...
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Tutkailua
30 artikkelia
Aimo Salonen
141 artikkelia
Taivastelua
183 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä