Blogit

Karjalan Heilin blogeista löytyy kirjoituksia matkailusta, lapsiperheen arjesta, politiikasta, taloudesta, ruoasta, viinikulttuurista, unohtamatta lifestyle-blogeja. Haluatko Heilin bloggariksi? Ota yhteyttä toimitus@heili.fi

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 31: Tosiaan, suuret ikäluokat ja uudet mahdollisuudet

Enpä ollut tuotakaan ajatellut, ennen kuin ystäväni Pia sen ääneen sanoi: Luokkakuvan ihmisethän ovat niitä suomalaisia, joille maailma avautui ensimmäistä kertaa. Nämä sotaveteraanien lapset saivat koulutusta, ja hekin, jotka eivät ylioppilaiksi kirjoittaneet ja yliopistoissa opiskelleet, oivalsivat, että voi elämää löytyä Suomen rajojen ulkopuoleltakin. Markkasen Tiina on terävällä kirjoittajan oivalluksellaan laittanut tarinaan enemmän yhteiskunnallista havainnointia kuin me työryhmän jäsenet olemme oivaltaneetkaan. Kaksi Punaisen koulun kasvattia tosiaan eli suuren osan elämästään ulkomailla.

Kun siihen lisää sen jo aiemmin toteamani, että jokainen katsomossa istuja, varttuneempi ainakin, löytää hahmoista paljonkin tuttua ja samaistuttavaa, ei ole ihme, että olemme saaneet tämän kesän esityksestämme poikkeuksellisen paljon palautetta. Tänäkin aamuna minut pysäytti töihin kävellessäni ihminen, joka oli käynyt katsomassa esityksen viime viikolla. Kohtalaisen pitkän keskustelun kävimme ortodoksisen kirkon puistossa.

Lue lisää...

Kunpa minulla olisi viulu !

Paavo-Kerkknen Paavo Kerkkänen

Olet varmaan kuullut seuraavan jutun, mutta kerronpa sen kuitenkin. Aikoinaan eräällä metsäkämpällä oli porukan keskuudessa mies, joka jokaisen työpäivän jälkeen, illalla sanoi, huokaisten syvästi; Kunpa olisi viulu. Sitä jatkui pitkään ja tuli aika kun tili tuli ja miehet menivät porukalla kaupunkiin, jossa oli myös markkinat. Eräs markkinoilla ollut myyjä kauppasi viulua - ja miehet ostivat sen porukalla - olisihan se lystiä kun illalla savotan jälkeen tullaan kämpille ja voidaan kuunnella elävää musiikkia. Olihan heillä "pelimanni" tuvassa. Tuli arki ja miehet kotiutuivat savotalta kämpille. Ja sitten tuli taas se hetki kun tuo mies sanoi - "kunpa olisi viulu". Porukan nestori kaivoi esiin markkinatuliaiset ja antoivat ostamansa viulun miehelle - valmistautuen pelimanni musiikkiin ja vaikka tansseihin. Jokainen silmäpari katsoi miestä odottaen lystin alkua. Mies otti viulun - käänteli sitä ja katseli ja sanoi, "voi että, kumpa osaisi soittaa". Tarina ei jatku tästä eteenpäin, mutta kaikki tietävät että soittamaankin voi oppia jos tarpeeksi harjoittelee. Musikaalisuus taas on suurimmaksi osaksi myötäsyntyinen ominaisuus. Minulla ei ole soittotaitoa ja musikaalisuudenkin kanssa on niin ja näin. Kaikilla meillä on kuitenkin monenlaisia taitoja, joista on hyötyä ja iloa itsellemme ja muille. Mutta onkohan meillä sellaisia taitoja joista emme tiedä mitään ?

Nuorena miehenä olin kiinnostunut sellaisista ihmisen taidoista, joiden olemassaolosta ei vieläkään olla aivan yksimielisiä. Minua kiinnostivat kaikki parapsykologian alueelle kuuluvat taidot kuten telepatia eli ajatuksen siirto ja prekognitio eli ennaltatietäminen. Opiskeluaikoina laadin jopa tutkielman ennaltatietämisestä. Jokainen meistä on varmasti kuullut juttuja ihmisistä, jotka ovat tienneet tulevia tapahtumia ennakkoon. Ennaltatietäminen on toistaiseksi kuitenkin melko epäselvä ilmiö. Monien mielestä tätä ilmiötä ei ole edes olemassa. Sama juttuhan on myös kaivon katsominen varvun avulla. Toiset väittävät siihen pystyvänsä mutta tutkituissa olosuhteissa kyse on puhtaasta sattumasta ja kaivo löytyy ilman varpua yhtä hyvin. Silti monet käyttävät varpuhenkilöä kaivon katsomiseen. Mutta mitekähän mahtaa olla suunnistaminen ilman kompassia. Keneltä tämä onnistuu? Toiset tuntuvat tietävän heti, että mihin suuntaan pitää lähteä ja osaavat perille vaikka missä ja toiset eksyvät vaikka heillä olisi sekä kartta että kompassi.

Lue lisää...

Nolot tilanteet tai myötähäpeä eivät ole vain Mr. Beanin juttuja, koska papillekin ne ovat tuttuja

Markku-FB-4 Markku Koistinen, Enon kappalainen

Niin kuin tämä villapaita. Tämä on ollut blogini tunnuskuva jo pari vuotta kesät talvet. Eihän tällainen kuva nyt sovi näin heinäkuulle, vaikka kieltämättä on ollut melko koleaa! Vai onkohan tämä jokin henkinen villapaita, niin kuin symbolisesti?

Illalla oikaisen pitkäkseni ja makuuhuoneen telkkarista katsomme yhdessä jotain kevyttä, että uni tulisi. En puhu nyt paidasta vaan vaimosta, joka myös työpäivänsä jälkeen haluaa rauhoittua. Olen pannut merkille seuraavan seikan: Naiset tekevät näköjään älykästä huumoria – ainakin lähtökohtaisesti.

Lue lisää...

Naura vain - myöhemmin kehut tunteneesi minut

Saila-FB Saila Musikka, Pielisensuun diakoni

Satoi kesäisen lämmintä vettä. Istuin terassilla seuraamassa lähestyvää ukkospilveä - kiinnostava luonnonnäytelmä, muuten. Kuuntelin istuskellessani radiosta kuunnelmaa Kikan elämästä. Kikka, Kirsi Siren, 41-vuotiaana kuollut seksipommi ja laulaja. Muistan hänet hyvin. Minä kuuluin heihin, jotka tirskuivat hänen esiintymisilleen ja pyörittelivät huvittuneina päätään. Minun musiikkiani oli David Bowien varhaistuotanto, Hassisen kone ja siivouspäivinä Anneli Saaristo.

Kuunnelmasta hyppäsi korvieni eteen lapsesta saakka intohimoinen esiintyjä, miellyttämishaluinen nuori nainen ja kaikkensa antanut ihminen. En tirskunut enkä pyöritellyt enää päätäni.

Lue lisää...

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 30: Sehän oli kunnanjohtaja, siskoseni

Olipa jännä keskiviikkoilta. Illan veto oli kaukana täydellisestä, mutta yleisö tykkäsi enemmän kuin vielä kertaakaan Luokkakuvan aikana, ja se on tänä menestyskesänä paljon. Lopputaputukset olivat rytmikkäät ja - mitä ei kovin usein tapahdu kesäteattereissa - osa jopa nousi taputtamaan seisaaltaan. Markkasen Tiina on osunut napakymppiin tarinallaan, joka naurattaa ja liikuttaa kyyneliin saakka.

Ja hitto soikoon, ollaanhan me esiintyjätkin hyviä. Johanna kysyi lopputuuletuksista selvittyään, kuka oikein oli se nainen, joka kävi halaamassa. Kunnanjohtaja, siskoseni, Liperin kunnanjohtaja Hannele Mikkanen, joka kävi kaappaamassa syleilyynsä kaiken, mikä liikkui. Tänään toimi äänentoistokin, kun pari kajaria siirrettiin paikkoihin, joissa ne eivät nappaa näyttelijöiden ääntä kiertoon saakka.

Lue lisää...

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 29: Nyt pois pilvistä

Olemme leijuneet tämän viikon. Sekä kenraali- että ensi-iltayleisö tykkäsivät, ja sekä Karjalaisen että Karjalan Heilin kriitikot kehuivat. Tämä on petollinen tilanne palata viikon tauon jälkeen yleisön eteen. Hyvä olo on nyt piistettävä poikki ja keskityttävä taas nöyrinä varsinaiseen esitysjaksoon. Huomisesta lähtien vedämme koko heinäkuun läpi kolmen esityksen viikkotahdilla: näyttämölle sunnuntaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin.

Onneksi ihan kaikki ei mennyt ensi-illassa putkeen. Koska näyttelijöitä on 15 plus bändi päälle plus muutama muukin äänentoiston kannalta ongelmallinen juttu, ensi-illassa oli pienoisia äänenkierto- ja muita ongelmia, ja siitäkin puhuimme sekä ensi-illan jälkeen kasvokkain että kuluneen viikon aikana WhatsApp-ryhmässämme. Ongelmat tiedetään ja niille tehdään tarvittavat asiat.

Lue lisää...

Rippikoulussa opitaan katsomaan elämää silmiin, jos jaksetaan ensin nousta sängystä ylös

Blogin-jakokuva-Jukka-Erkkil Jukka Erkkilä, Vaara-Karjalan pappi

Maalaispapin ensimmäinen kirjoitus, jossa hän samaistuu vahvasti teini-ikäisten lasten vanhempiin, melkein nukahtaa itse omalle rippikoulutunnilleen ja yllättyy samasta asiasta kuin aina ennenkin.

Lue lisää...

Kuullun ymmärtäminen

Paavo-Kerkknen Paavo Kerkkänen

 

Varhaisnuorena 60-luvun puolivälissä kuuntelin innoissani radiosta Chuck Berryn rock biisiä No particular place to go. En ymmärtänyt silloin sanoista mitään, mutta tunnetasolla ymmärsin, että tässä on sitä jotakin. Sodan käynyt isäukkoni kommentoi kyseistä kappaletta sanomalla : ” Ihan ku tahkoo pyöritettäs ja välillä märkee sukkoo siihen läpsytettäs ”.  Niinpä. Ymmärrämme kukin kuulemamme omalla tavallamme. Vuosien varrella englantia opittuani ymmärsin kyseisestä kappaleesta enemmän.

Lue lisää...

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 28: Ihmeellinen rauha

Ohjaaja Kaitsu lausui torstain kenraaliharjoituksen jälkeen vapauttavat sanat: olen ylpeä teistä. Olihan se hyvä veto, juuri sopiva. Pieniä mokia tuli sen verran, että ensi-iltaan lähdetään nöyrinä, mutta niin hyvin se rullasi, että voimme lähteä huomiseen myös luottavaisina. Työmme olemme tehneet, ja kyllä me osaamme.

Kenraalissa oli varsin mukavasti yleisöä. Hiljentävä oli tieto, että alzheimeria sairastava nainen oli nauranut enemmän kuin vuosiin. Naurua kuului muutenkin, ja se tuntui hyvältä. Luokkakuvan huumori kun nousee tilanteista, ei niistä vitseistä, joita kesäteattereilta on totuttu odottamaan. Hiukan mietitytti, aukeaako tämä yleisölle, mutta kyllä se aukeaa. Se tuo mukavan kutinan. Olemme tekemässä tänä kesänä jotakin poikkeuksellista, ja olen kiitollinen, että saan olla tässä mukana.

Lue lisää...

Mahdotonta toteuttaa?

Matti-FB Matti Nevalainen, erityisnuorisotyönohjaaja

Maailma on hyvä ja turvallinen paikka elää, jos et tee virheitä.

On muutamia kysymyksiä, joihin vastaamalla saisin selville mitä on hyvä elämä:

  1. Mitkä asiat ovat tärkeitä hyvän elämän toteutumiselle?
  2. Millaista on hyvä elämä?
  3. Entä, jos tulee rajoituksia (vammautumista, yksinäisyyttä, varattomuutta, sairautta), pätevätkö hyvän elämän ohjeet myös silloin?
  4. Mitä asioita elämässä voi valita?
  5. Miten elämä voi muuttua suunnitelmista ja unelmista huolimatta?
  6. Miksi myös ihmisen omat suunnitelmat voivat muuttua?
Lue lisää...

Bloggarit

Taivastelua
127 artikkelia
Aimo Salonen
129 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Tutkailua
3 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä