Arvio: Kun todellisuus on lainausmerkeissä, minne sen voi palauttaa?

Joensuun Kaupunginteatteri: Meille käy hyvin

Ensi-ilta 4.9.2024

Ohjaus Merja Pennanen

Käsikirjoitus: työryhmä

Kaupunginteatterin syyskauden ensimmäinen ensi-ilta pienellä näyttämöllä sukeltaa ajankohtaisten ongelmien altaan syvään päähän. Esillä ovat niin ilmastonmuutos, mielenterveysongelmat, yksinäisyys, kuin sosiaalisen median ja television tarjoamat virtuaalitodellisuudet. Yhteisötaiteellisesti valmisteltua näytelmää varten on tavattu paikallisia nuoria sekä Pohjois-Karjalan alueen kestävän kehityksen toimijoita. Näytelmä on suunnattu nuorille mutta toimii myös aikuisille ikkunana nuorten maailmaan ja maailmankuvaan.

Alkuunsa irralliset kohtaukset parodioivat eri tosi-tv -formaatteja ja mainospuheita, kunnes niistä pikku hiljaa kutoutuu juoni koulukiusatun Ylvan (Regina Launivuo), tämän isän (Petteri Rantatalo), rotan (Otto Henriksson) ja kimalaisen (Samu Stenberg) ympärille. Ylva, eli Y, pitää videopäiväkirjaa, eläinpari koettaa pelastaa maailmaa hyönteishotelleilla. Maailman ongelmat ovat suuret ja menevät helposti ihon alle, pään sisään. Juonta kuljetetaan lisäksi livenä vedetyillä musiikkinumeroilla, joista tahdon nostaa ainakin Otto Henrikkssonin ja Regina Launivuon vetämän rap-kappaleen.

^{Nuorten tapa} hahmottaa maailmaa näkyy näytelmässä siinä, miten suoraan ongelmat nimetään. Kiertely ja kaunistelu on enemmän aikuisten asia. Paria palopuhetta lukuunottamatta näytelmä ei paasaa vaan käsittelee teemoja ensisijassa komiikan kautta. Sup-lautailun MM-kisoja Australiaan lähetetty toimittaja joutuu suorassa lähetyksessä valittelemaan taustalla roihuavia metsäpaloja. Samu Stenbergin veikulikatseinen James Bond repäisee yleisöstä naurut pelkällä tervehdyksellä.

Todellisuuden katselu mainosten ja livestriimien läpi herättää monenlaisia ajatuksia. Sosiologi Jean Baudrillard puhui aikoinaan simulacrumin käsitteestä; siitä miten kuvat ja representaatiot eivät enää lopulta heijasta todellisuutta vaan niistä itsestään tulee todellisuutta todempia. Jos nykymenon vinksahtaneisuuden syy ja juuri on kaikkialle uineessa viestintäteknologiassa, niin tekeekö videokuvaa ja projisointeja hyödyntävä näytelmä katsojalle ennemminkin karhunpalveluksen? Voiko sitä, mitä tapahtuu todella, esittää mitenkään muuten?

Näytelmässä kuuluu nuorten ääni mutta se tulee ulos aikuisen suusta. Tämä näkyy esimerkiksi tekstiviestien siistityssä yleiskielessä. Olennaisen kannalta on hyvä, ettei kaikkia nyansseja ja somealustojen viimeisimpiä trendejä ole koetettukaan saada luetteloitua. Jos näytelmää on alettu harjoittelemaan alkukesästä, niin suuri osa kuumimmista ilmiöistä on kuluneessa ajassa ehtinyt jo kaikota aikain tiehen... Aikuiselle katseelle esimerkiksi cosplay ja turreilu näyttäytyvät samanlaisena pukeutumisleikkinä mutta on niillä ero: cosplayssä esitetään jotain peli- tai elokuvamaailman hahmoa, turri luo itselleen uniikin, itsensä näköisen asukokonaisuuden. Toinen esittää, toinen on.

^Tyhjästä lyhyessä ajassa nyhtäisty kokonaisuus on vielä osin käymisvaiheessa. Kaupungin tapahtumakalenterin esittelyteksiin on eksynyt kuvaus siitä, miten ”costume playta (pukuilua) harrastava kaveriporukka jää koulun luentosaliin salaa kuvaamaan kohtauksia suosikkielokuvistaan ja musiikkivideoistaan.” No, tätä ei näyttämöllä nähdä. Produktio on jossain työvaiheessa päätynyt eri raiteelle. Ensimmäisellä puoliskolla tapetille nostettu ilmastoahdistuksen teema unohtuu täysin toisella puoliskolla. Seesteisempi loppupuoli keskittyy toisten kohtaamisen ja humaanien arvojen korostukseen. Ratkaisuja globaaleihin ongelmiin ei työryhmä kaikesta viisaudestaan huolimatta ole löytänyt. Himputti.

Missä määrin on sitten kritisoitava sitä, ettei näytelmä itse pääse somemaailman virtuaalitodellisuuksien kahleista vaikka ne ovat tunnistettavissa ongelman ytimeksi? Onko se sama kuin perustaisi Facebookiin ”eroa facebookista” -ryhmän? Toisen puoliskon käännös pois syyttelystä ja paasauksesta pelastaa juuri hyväksymällä tämän paradoksin. Meille käy hyvin onkin yliopistoluennon sijaan todenmukainen kuva ristiriitaisesta maailmasta, jossa poliitikot ovat meemejä ja elämänohjeet haetaan stand up -koomikoilta.