Teatteriarvio: Raha tuli väliimme eikä välillämme sitten ollut enää mitään
Tarinan keskiössä on liikemies Jaakko Hongan (Jaakko Tohkanen) ja hänen vaimonsa Eeditin (Maria Karhapää) parisuhde. Kuva: Riikka Hurri
Joensuun kaupunginteatteri: Kultainen vasikka
Ensi-ilta kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 28.9.2024
Ohjaus ja sovitus Samuli Reunanen
Alkuperäisteos Maria Jotuni
Rooleissa Maria Karhapää, Jaakko Tohkanen, Minna Maaria Virtanen, Markku Maasilta, Minni Gråhn, Anna Ojanne, Mikko Liimatainen
On mielenkiintoista, miten Maria Jotunin sadan vuoden takaiset näytelmät resonoivatkaan ajassamme. Rakkauden ja raha-asioiden ristiriidat, naisten ja miesten keskinäiset asemat, itsenäisyys, vapaus, suuret ympärillämylläävät yhteiskunnalliset muutokset. Kultainen vasikka (1918) syventää Miehen kylkiluun (1914) universaaleja teemoja. Mittakaava on piirun verran suurempi mutta fokus on silti yksilöiden välisissä suhteissa.
Teatteritaiteen modernimmat kommervenkit taas ovat valjastettu käyttöön täydessä runsaudessaan ja hyvällä maulla.
Samuli Reunasen sovitus onnistuu tuomaan klassikon nykyaikaiseen ilmapiiriin hämärtämättä liikaa sen tarjoamaa ajankuvaa tai hukkaamatta sen yliaikaista punaista lankaa. Klassikkonäytelmien ystävät saavat nauttia autenttisesta puvustuksesta ja vanhahtavasta puheenparresta. Teatteritaiteen modernimmat kommervenkit taas ovat valjastettu käyttöön täydessä runsaudessaan ja hyvällä maulla.
Vaikka Jotunin näytelmässä tekstiä onkin runsaasti, se ei koostu tsehovilaisesta ohipuhumisesta vaan pysyy asiassa kiertelemättä ja kaartelematta. Ei ole ylimääräisiä nuotteja poistettavaksi.
Tarinan keskiössä on liikemies Jaakko Hongan (Jaakko Tohkanen) ja hänen vaimonsa Eeditin (Maria Karhapää) parisuhde.
Eeditin hahmo kiteyttää näytelmän ytimen: rahalla saa rakkautta muttei rakkaudella rahaa. Kannattaisiko sittenkin lähteä kauppaneuvos Someron matkaan?
Samaan aikaan hänen äitinsä (Minna Maaria Virtanen) rikastuu keinottelemalla pörssissä ja näyttää ovea Eeditin isälle (Markku Maasilta). Näyttelijätär Liina Suvanto (Anna Ojanne) edustaa itsenäistä oman tiensä kulkijaa, joka taitaa salaa kahdehtia Eeditin perinteisempää avio-onnea.
Eeditin sisar Lahja (Minni Gråhn) pukee taasen tunteensa järjen kielelle jahdatessaan vaisua konttoristi Pekkaa (Mikko Liimatainen). Voi kun rahaa olisi ja voi voi todellakin sitten kun sitä on.
Rakkaus ja raha vertautuvat syvyyteen ja pinnalisuuteen. Tätä toistetaan niin valaistuksella, äänisuunnittelulla, kuin lavastuksella.
Ensimmäisen puoliskon monitasoinen, Iris Roudan suunnittelema lavastus typistyy toisella puoliskolla tasaiseksi pinnaksi kun talous näyttää ottavan tunteista niskalenkin. Valaistus elää hienosti muuntuen vaihvihkaa tunnelman mukana. Hetkittäin esiinnouseva taustamusiikki korostaa myös pinnallisuutta. Teknisesti täysin saumaton kokonaisuus!
Vaikka sisätiloissa ollaankin, on Maria Karhapäälle nostettava hattua siitä, miten hän kannattelee toimintaa jatkuvassa vuorosanaryöpytyksessä. Hänen musiikkinumerona esittämänsä ABBA:n Money, Money, Money on myös vakuuttava ja herkkä, ja sopii täydentämään näytelmää. Isommalla porukalla karaokena vedetty John Lennonin Imagine taasen töksähtää hivenen tyylirikkoisena.
Rouhea nykymusiikki on muutenkin eräs ohjaaja Reunasen hallitsemista tehokeinoista. Samaa estetiikkaa hän on hyödyntänyt kaupunginteatterille toteuttamissa aiemmissa ohjauksissaan, kuten Jeppe Niilonpojassa, tai näytelmässä Gabriel, tule takaisin. Se herättää näkemään asiat oudommassa valossa.
Kultainen vasikka pyörii ohjelmistossa ensi vuoden helmikuulle. Kun nyt jo ensi-illassa nähtiin täysin valmista kamaa, voin uskoa, että raffinoituessaan pidot vain paranevat.