Arvio: Sinkkolan iloiset veikot hyvällä asialla
Teatteri Traktorin sovitus puhuu oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolesta ilman väkivaltaa. Mitä nyt vähän jousipyssyllä ammutaan päähän.
TUOTANTO Teatteri Traktorin Robin Hood
Ensi-ilta Sinkkolassa 28.6.
TYÖRYHMÄ
Ohjaus ja Käsikirjoitus Tomi Kervinen
20-Vuotistaivaltaan juhlivan Sinkkolan näyttämön täyttää tänä vuonna Sherwoodin metsiin sijoittuva seikkailu. Robin Hoodin legendasta nähdään esimerkiksi Mauri Kunnaksen koirakirjoista tuttu kevytversio.
Värejä ja liikettä sisältävä musiikkinäytelmä on suunnattu perheen pienimmille. Sinkkolan muuntuva näyttämö on elämys itsessään. Sen ihmeellisemmän tarinankerronnan sijaan toiminta keskittyy temppuilun ja lavasteakrobatian ympärille. Myönnettäköön heti, että istuin katsomossa yksin tiukkoine kriitikonhousuineni enkä osaa sanoa, miten näytelmä olisi seurueen taaperoikäisiä pitänyt otteessaan.
Ensi-iltajännitys ilmeni pieninä käynnistymisvaikeuksina. Juoni löytyy lopulta kun Robin Hood (Tuomas Salopuro) ja Lady Marian (Heidi Anttila) tutustuvat Pikku-Jussiin (Karri Kejonen) sekä Munkki Tukiin (Iiro Tuovinen), ja bändi alkaa olla kasassa. Yhteenlyötyine voimineen he käyvät antamassa opetuksen kansalaisia kurittavalle Nottinghamin Sheriffille sekä ylimykselle, joka aiemmin tunnettiin nimellä Prince (Anni Porspakka). Rikkailta ei näytelmässä liiemmin varastella, vaan Teatteri Traktorin sovitus puhuu oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolesta ilman väkivaltaa. Mitä nyt vähän jousipyssyllä ammutaan päähän.
Hienon lavan lisäksi Sinkkolan miljöössä on tavattavissa maatilan eläimiä, ja väliajalla näyttelijät jalkautuvat pitämään yleisölle toiminnallisia pisteitä, joissa askarrellaan ja kisataan. Olen alkanut tulla siihen tulokseen, että kesäteatterista tekee kesäteatterin nimenomaan yhteisöllinen tunnelma, ja että esittäjien ja yleisön väliset raja-aidat häivytetään. Tässä traktorilaiset onnistuvat.
Loppupuolella kuultu komea musiikkinumero "Kuule kansan laulavan" liehuttaa punaista lippua oikein urakalla.
Robin Hood jää hahmona etäiseksi. Häntä kun ei tunnuta löytävän vaikka seisoisi lavalla vieressä. Vuorosanoissa mitaten hänen edelleen taitavat kirmata ainakin Sheriffi sekä hänen käskyttämänsä Huovi Muhonen. Karri Kejosen esittämä palvelija alkaa kokea omantunnon tuskia seuratessaan ylimysten sikailuja ja kääntyy lopulta iloisten veikkojen puolelle. Hän taitaakin tarkemmassa analyysissä olla näytelmän päähenkilö, tai ainakin ainut kasvutarinan läpikäyvä hahmo. Ovela veto muutenkin yhteiskunnallisia eriarvoisuuden teemoja luotaavalta näytelmältä? Loppupuolella kuultu komea musiikkinumero "Kuule kansan laulavan" liehuttaa punaista lippua oikein urakalla.
Hämmennyin hieman päälle liimatuista taloustieteen luennoista varsinkin kun alun koheltamisesta sai sen vaikutelman, että kyseessä on hyvin pienille lapsille suunnattu tarina. Ymmärrän kauniin aikeen käyttää ääntä silloin kun siihen on tilaisuus mutta tällä kertaa se tapahtuu tunnelman kustannuksella. Näyttämötekniikka ja hyvin toimivat musiikkinumerot pelastavat ensi-illassa vielä osin keskeneräiseltä vaikuttavan näytelmän, joka toki jouhevoitunee esityskauden edetessä.
No, oikeasti olen vain kateellinen siitä, kun näyttelijät saivat – Sinkkolan tapojen mukaisesti – sukeltaa vesialtaaseensa samalla kun kansa kärvisteli katsomossa kolmenkymmenen asteen helteessä suorassa auringonpaisteessa.
Teatteri Traktorin viihdytettäväksi kannattaa suunnata tänäkin vuonna. Kaikkine elementteineen kyseessä on kuitenkin hieno häppening. Kunhan astuu matkaan lapsen mieli muassaan ja vesipullo. Sitten vielä: mikä klisee on viitata lastennäytelmissä Monty Pythoniin? Aina ne kookospähkinät...