Laulumaiden muisto: Tomi Saarijärven elokuva kertoo sotien aikaisesta muuttoliikkeestä Karjalasta Pohjanmaalle

Ohjaaja Tomi Saarijärvi kertoo tietokirjailija Niko Jutilan ehdottaneen hänelle aihetta Karjalan evakoista. Saarijärvi asuu itse Kurikassa ja tuntee Kurikan karjalaiset ry:n jäseniä. Ohjaaja ehdotti dokumentin tekoa yhdistykselle.

– Aivan aluksi mietin, voisiko dokumentti olla koko Suomen alueelta. Emme kuitenkaan saaneet apurahaa laajempaan työskentelyyn. Tästä syystä keskityimme Kurikan ja sen lähiympäristön ihmisiin.

Dokumentin teko alkoi jo ennen koronaa.

– Joku kysyi, harmittaako, että en tehnyt tätä 10 vuotta sitten. Tavallaan, mutta enemmän harmittaisi, jos olisin vasta 10 vuoden päästä keksinyt tämän idean. Nyt evakkoja vielä on.

^{Haastateltavat} kokivat sota-ajan nuorina.

– Osa heistä oli hyvin nuoria lapsia evakkoaikaan. Vanhin haastateltavista joutui 12-vuotiaana viimeisen kerran lähtemään Karjalasta.

Dokumentti kertoo arkistomateriaalin avulla talvi- ja jatkosodan tapahtumista. Nykyhetkessä tapahtumia kommentoivat Pohjanmaalle asettuneet siirtolaiset ja näiden jälkeläiset.

– Tiesin, miten evakuoinnit menivät historiankirjoituksen mukaan. Asian koki kuitenkin aivan eri tavalla, kun tapahtumat kuuli ihmiseltä, joka oli itse elänyt ne.

Saarijärvi on käsitellyt historiallisia aiheita myös aiemmissa dokumenteissaan sekä fiktioelokuvassa Hukkakaurat (2015).

– Haluan lähestyä historiaa ihmisten tarinoiden kautta. Se on vähän klisee sanoa, mutta jos ei tunne historiaa, ei myöskään voi oppia historiassa tehdyistä virheistä.

– Laulumaiden muistoa on tarkoitus näyttää lukiolaisille. Ehkä historia tulee lähemmäksi nuoria, kun he kuulevat, miten myös nuoret joutuivat lähtemään tuolloin evakkoon. Asiaan on helpompi samaistua.

^{Dokumentti hyödyntää} paljon arkistomateriaalia. Osa valokuvista on haastateltavien arkistoista ja osa esimerkiksi SA-kuva-arkistosta.

– Yksi tärkeä kuvalähde oli Kalevalaseuran tekemä dokumentti Häiden vietto Karjalan runomailla vuodelta 1921. Vaikka se on osin lavastettu dokumentti, niin siinä oli kiinnostavaa luontokuvaa ja 1920-luvun tunnelmaa.

Kun materiaalia on paljon, leikkaaminen ja kokonaisuuden hahmottaminen tuntuvat aluksi vaikeilta.

– Dokumenttiin pitää saada aina jonkinlainen kaari, vaikka pääasia olisikin haastatteluissa. Järkevän kokonaisuuden löytäminen vaatii hinkkaamista. Lopulta se on todella palkitsevaa, kun tajuaa materiaalista muodostuvan tarinan.

Dokumentin kuvausten aikana Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan.

– Monet haastateltavat kokivat, että Ukrainassa on nyt hyvin samankaltainen tilanne kuin Suomessa oli tuolloin. Tästä nousi vahva ajatus, että nyt tehdään ajankohtaista dokumenttia.

Saarijärvi kertoo dokumenttien teon olevan sivutyö. Päivätyönään hän toimii Kauhajoella mediatuotannon opettajana.

– Dokumentaristin ura alkoi opiskeluaikana Seinäjoella. Ensimmäinen oli Tuiskuntuojat. Se kertoi naisesta, joka järjesti Antti Tuiskun konserttia Vimpeliin. Dokumentti näytettiin Ylellä vuonna 2008.

^{Ohjaaja lukee} itsensä indie-tekijäksi. Laulumaiden muisto on tehty osittain talkoovoimin.

– Puhun tästä ehdottomasti indie-tuotantona, vaikka pieniä apurahoja olenkin saanut. Mukana on paljon talkoohenkeä eli niin sanottua kökkätyötä kuten Pohjanmaalla sanotaan. Esimerkiksi Rehupiikles-yhtyeestä tuttu Joose Tammelin antoi meidän vapaasti käyttää musiikkiaan.

Nykyään indie-tekijän on aiempaa helpompi saada elokuviaan näkyville.

– Youtubessa pystyy julkaisemaan hyvin matalalla kynnyksellä, ja myös suoratoistopalveluissa on mahdollisuuksia saada näkyvyyttä.

– Digitaalisuus auttaa myös teattereihin pääsemisessä. Filmiaikaan tällaista dokumenttia tuskin olisi tehty filmille ja pyöritetty ympäri Suomea.

Tuntemattomampien tekijöiden on kuitenkin vaikeampi rahoittaa projektejaan.

– Suomessa on vähän sellainen asenne, että indie-tekemistä ei välttämättä nähdä oikeana tekemisenä. Tarkoitan indiellä pienen budjetin elokuvia, jotka ovat vähemmän tunnettujen tekijöiden kuvaamia, Saarijärvi sanoo.

Aloitteleville tekijöille ohjaaja kertoo oman tekofilosofiansa.

– Kannattaa vain lähteä tekemään. Miettiä oma näkökulma aiheeseen ja ottaa kamera, oli se sitten kännykkäkamera tai jokin muu, ja lähteä kuvaamaan. Stanley Kubrick sanoi aikoinaan, että paras tapa on kerätä hyvä porukka ja mennä tekemään.