Julkaistu    |  Päivitetty 
Kikkis Mikkola

Inhimmillisyyttä kyyteihin

”Tuletko kahville, olen täällä keskustassa kahviossa”, kysyi kaveri vammaiselta ystävältään, jota ei ollut nähnyt aikoihin tietäen tämän kaipaavan sosiaalisuutta.

”Tulisin, mutta siihen menee kaksi tuntia ennen kuin voin tulla. Sen verran pitää varata aikaa ennen kuin saan taksin paikalle”, sanoi vammainen ja jäi kotiin.

Oli sunnuntai-ilta, taksia ei tilattu ja vammainen jäi yksin kotiin.

”Muutaman kerran olen palellut pari tuntia taksia odottamassa, kun en ole etukäteen voinut tietää, milloin konsertti loppuu”, totesi toinen vammainen ystäväni.

MYK-kyydit ovat monelle vammaispalveluiden piirissä olevalle ainoa mahdollisuus kodin ulkopuoliseen elämään, asioiden hoitoon, virkistäytymiseen tai sosiaaliseen elämään.

Vaikka vammaispalveluiden piirissä olevien MYK-kyydit ovatkin luonteeltaan joukkoliikennettä, muistuttaisin siitä, että me, jotka pystymme joukkoliikennettä käyttämään, pääsemme kyllä liikkumaan jouhevammin kuin vammaispalveluiden piirissä olevat.

MYK hakee arvatenkin säästöjä vammaiskyydeillään, mutta tuleeko säästöjä ja voisiko kahden tunnin tilausviivettä pienentää? Tai entä jos palveluita käyttävillä olisi taksikortti, joka oikeuttaisi tiettyyn määrään matkoja ilman viivettä?

Kommentoi

Hae Heilistä