Julkaistu    |  Päivitetty 
Piia

Kiitos veljeni saattohoidosta

Viime aikoina on ollut paljon kirjoituksia, joissa omaisille on jäänyt paha mieli läheistensä saattohoidosta Joensuussa.

Itse olin vuonna 2008 Siilaisella suorittamassa opintoihini kuuluvaa työssäoppimista vuodeosastolla ja silloin mietin, että toivottavasti koskaan ei tule tilannetta, että joudun jonkun oman läheisen tähän paikkaan saattamaan hoidettavaksi.

Ne kuusi viikkoa olivat minulle todella raskaita ja mielestäni hoidon laatu jasen hetkisten työntekijöiden asenne hoitotyöhön olivat kaukana siitä, mitä oppikirjoissa opetetaan.

Vielä viime vuoden puolella kuulemani kokemukset saattohoidon kulusta saivat niskakarvani nousemaan pystyyn.

Mutta niin vain kävi, että veljeni joutui/pääsi perjantaina 11. toukokuuta parantumattoman sairauden ja kotona yksin pärjäämättömyyden vuoksi siirtymään saattohoitoon Siilaisen palliatiiviselle osastolle.

Olin alussa vähän epäileväinen surun keskellä kaiken sen näkemäni/kuulemani/lukemani jälkeen, mutta itse voin täydestä sydämestäni sanoa, että hoito oli paras mahdollinen ja henkilökunta ihanaa. He huomioivat meidät omaisetkin todella ammattimaisesti. Kukaan ei kuulostanut siltä, kun soitin useamman kerran päivään kysellen veljeni vointia, että se olisi sen kaiken kiireen keskellä haitannut.

Ja vieraillessamme niin usein kuin se vain oli mahdollista, koimme aina itsemme tervetulleeksi osastolle.Veljeni ei ehtinyt siellä kauan aikaa viettämään, vaan nukkui pois 16. toukokuuta.

Olimme sovitusti hänen vierellään viimeiseen saakka ja meille annettiin aikaa senkin jälkeen jäädä hyvästelemään rakas omainen. En muista kaikkien hoitajien nimiä, mutta erityisesti kiitokset Marjukalle, joka oli viimeisenäkin iltana vuorossa, kun veljeni pääsi tähdeksi taivaalle. Sinulla on sydän paikallaan ja olet oikeassa ammatissa kyllä. Vähättelemättä muitakaan hoitoon osallistuneita. Kiitos koko osasto 4:n henkilökunta. Arvostan työtänne suuresti.

Voimia raskaaseen työhönne!

Kommentoi

Hae Heilistä