Julkaistu    |  Päivitetty 
Jorma Kinnunen

Sisällissota on neutraali nimitys 1918 teoille

Suomessa on viime aikoina kiistelty julkisuudessa siitä, millä nimellä punaisten ja valkoisten välistä vuonna 1918 käytyä sotaa pitäisi nimittää. Osalle kansaa se oli selkeästi kansalaissota, osalle vapaussota.

Valkoiset hehkuttivat vapaussotaa ja punakapinaa, punaiset taas luokkasotaa. Aikalaiset valkoisessa Suomessa, sodanjohto ja Mannerheimkin puhuivat mieluummin kansalaissodasta ja sisällissodasta kuin vapaussodasta. Ei venäläisten, saksalaisten ja ruotsalaisten mukanaolo sitä muuksi muuta.

Suomessa keskustelun yleinen piirre on kautta vuosikymmenten ollut käsitys, että meidän sotamme oli ylevämpi voimainmittelö verrattuna muualla aika ajoin riehuviin sisällisotiin. Sisällissodissa ovat yleensä vastakkain rikkaat ja köyhät, etuoikeutetut ja oikeudettomat.

Näinhän meilläkin oli. Sisällisotia käydään yleensä itsenäisissä maissa, jotka säilyvät itsenäisinä, olkoonpa sodan lopputulos mikä tahansa.

Suomessa kaikki riippui sodan lopputuloksesta. Molemmat osapuolet halusivat itsenäisyyttä, mutta punaisten voitto olisi tehnyt Suomesta neuvostotasavallan. Tässä mielessä kiitän sodan lopputulosta.

Molemmat sodan osapuolet syyllistyivät hirvittäviin raakuuksiin, enkä ole kummankaan puolella tässä asiassa. Punaiset ryöstivät, kiduttivat ja tappoivat täysin viattomia sodan alkuviikkoina. Valkoiset kostivat julmasti nämä teot ja syyllistyivät suuressa määrin laittomiin teloituksiin.

Toivon, että sisällissodastamme käydään kiihkoton keskustelu, kuten presidentti Niinistökin toivoi, ja sen jälkeen asia jääköön historiaan esimerkkinä ihmisen mielettömästä julmuudesta olosuhteiden niin salliessa.

Kommentoi

Hae Heilistä