Julkaistu    |  Päivitetty 
Asko Asikainen

Katsaus teatterikesään

Tulihan noita taas nautittua, kesäisiä teattereita. 14 kaiken kaikkiaan ja sirkus päälle. Loppukirissä kaksikin samana päivänä, Tohmajärven Kilpakosijat ja Kyläparin Otsasi hiessä. Savossa pitää käydä joka kesä Karttulan teatteri Hermannin tuotanto katsomassa. Tällä kertaa Marja Auran sodanjälkeisestä siirtolaisuudesta kirjoittama Käspaikka. Samaa ajanjaksoa käsitteli myös Möhkön teatterin Syrjän voima ja Otsasi hiessä.

Lähihistoriastamme tehtyjä näytelmiä soisi myös nuoremman polven käyvän katsomassa, yleensä teatterit täyttyvät meistä eläkeläisistä. Paitsi tietysti Teatterireen Vaahteramäen Eemeli, jonka mainiot lapsinäyttelijät antoivat uskoa teatteriperinteen jatkumiseen.

Moneen kertaan lämmitetyt klassikot kuten Maarianvaaran Siunattu hulluus, Vuokonjärven Vihtorin harha-askel, Jakokosken Mies joka ei osannut sanoa ei ja Kilpakosijatkin kärsivät väkisinkin juonen tuttuudesta ja tuntuvat vaativan erikoisen roolisuorituksen, jollaisen tekee Kanavateatterin Tenho Kuronen, mies, joka osaa näytellä koko kehollaan ja vanhemmillakin korvilla kuultavalla äänellä.

Utran teatteri olisi jäänyt katsomatta, ellei Kiinteistöliitto olisi kustantanut näytöstä 100-vuotista taipalettaan juhlistamaan, kiitos siitä! En olisi maksanut 28 euroa Markku Pölösen mukailemasta Kiven Nummisuutareista miljöön ja ammattinäyttelijöitten takia. Semminkin, kun jo kolmantena kesänä parhaaksi rankkaamani Kinahmon Salaisuuksia ja sammakonreisiä maksoi vain 12 euroa ja ihan avotaivaan alla. Kevyttä ilakointia mainioilta näyttelijöiltä.

Musiikkinäytelmät, kuten Ristin Rovaniemen markkinoilla ja Roukalahden Kohtalon tango vaativat näyttelijöiltä ainakin kohtuullista laulutaitoa, enkä kuutosen taidollani pysty moittimaan kumpaakaan esitystä.

Voin vain ihmetellä sitä amatöörinäyttelijöitten ja talkoolaisten työmäärää ja intoa luoda meille nautinnollisia hetkiä kesän olemattomien tv-ohjelmien sijaan. Jos joku täti pahoittaa mielensä ”agressiivisista arpakauppiaista”, kiroilusta ja juopottelusta, istuu hän ihan väärässä katsomossa, väärin odotuksin.

Toivottavasti kaupunginteatterin esityksissä ei tulevana talvena tarvitse varoittaa epilepsiakohtauksista.

Kommentoi

Hae Heilistä