Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Arttu Käyhkö

Onpa ollut hauska tutustua!

Olen viime aikoina pähkäillyt paljon sellaista asiaa kuin itsetuntemus. Itsetuntemuksen voisi tässä yhteydessä tiivistää vaikkapa niin, että jos tietää, kuka on ja mitä haluaa, alkaa siihen suuntaan vähän niin kuin automaattiohjauksella menemään – ja alkaa tapahtua hyviä asioita.

Itsetuntemus on elinikäinen projekti, ja jos ei ole käynyt edes ensitreffeillä itsensä kanssa, suosittelen lämpimästi. Ei kannata välittää huonoista pöytätavoista ja tyhmistä jutuista, ja jos deitti sattuu olemaan vähän jurrissa, johtuu se vain jännityksestä. Mutta ken haluaa päästä itsensä kanssa pikavauhtia kolmospesälle, niin minäpä kerron, kuinka se käy. Perusta yritys!

Tämän reilun kahden vuoden yrittäjyyden aikana olen päässyt tutustumaan itsessäni muun muassa seuraaviin teemoihin: elämän tärkeysjärjestys, suhtautuminen rahaan, omat vahvuudet ja heikkoudet, itsestään huolehtiminen, ajanhallinta, organisointitaidot, kärsivällisyys, empatia ja paineensietokyky.

Vaikka monia asioita on pitänyt opetella kantapään kautta ja valitettavasti myös kaikista lähimpieni kustannuksella, on tähänastinen lopputulema kuitenkin se, että enpä ole koskaan ollut yhtä sinut peilikuvani kanssa. Pintaan on ehkä piirtynyt lyhyessä ajassa lisää uurteita, mutta vastaavasti näkö on heikentynyt, mikä tasapainottaa tilannetta. Itkupotkuraivari-hymiö.

Itsetuntemusta sekin, että minulle yrittäjäksi ryhtyminen oli ollut selvä asia jo pitkään, ja oikeastaan odotin vain oikeaa hetkeä (odotin sitä 10 vuotta). Nythän yrittäjyyttä laajasti suositellaan ja siihen kannustetaan, mikä tietysti valtiovallan näkövinkkelistä on ymmärrettävää: yritykset luovat työpaikkoja, hoitavat työnantajan velvollisuudet, investoivat, ja jos jotain jää viivan alle, maksavat siitä verot vähintään kahdesti.

Ei sillä, että veroista kuulisitte minun koskaan kitisevän, niille rahoille olen elämäni aikana saanut kyllä vastinetta - viimeksi perjantaina. Kiitokset vaan Pohjois-Karjalan keskussairaalan henkilökunnalle hyvästä hoidosta ja hellästä huolenpidosta.

Mutta ei tämä ihan kaikille sovi, ja taas tullaan itsetuntemukseen. Yrittäminen on nimittäin pirun työlästä. Tämä on päivittäistä kehittämistä, palasten sovittelua yhteen, ongelmanratkaisua ja epävarmuuden sietämistä – minä nautin siitä, mutta joku toinen saisi mahahaavan viikossa.

Kaikista parasta tässä touhussa onkin tietynlainen positiivinen epävarmuus: yhtään ei tiedä, mihin tämä tie lopulta johtaa. Mutta sen voin sanoa, että meni syteen tai saveen, tunnen tämän hessuhopon älyttömän paljon paremmin kuin aikaisemmin, mikä toivon mukaan tekee minusta paremman aviomiehen, isän ja ylipäätään ihmisen. Sori tämä tunteilu, kirjoitan tätä kuumeen kourissa maanantai-iltana – kts. kohta itsestään huolehtiminen.

Kolumnistina sen sijaan tiedän, että tieni vie vuodenvaihteesta eteenpäin Sanomalehti Karjalaiseen. Lämmin kiitos tähänastisesta Heilille ja etenkin teille lukijoille, nähdään Karjalaisen puolella.

Hyvää joulua ja uutta vuotta!

Kommentoi

Hae Heilistä