Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Petri Varis

Kesä jatkuu, oukkidoukki!

Tällä viikolla käynnistyy uusi kouluvuosi ja kaupat myyvät epätoivon vimmalla viimeisiä kesävaatteitaan. Muiden palatessa arkeen, minä vietän elokuuta lökötellen verkkareissa ja naputellen kolumnia mökkilaiturilla.

Töitten takia kesälomani on ollut jo useita vuosia silloin, kun ihmiset ympärillä matelevat takaisin töihinsä mahduttamaan kesämahaa konttoripöydän alle.

Työni Ilosaarirockin parissa tekee kesästä hektisen. Jokainen viestiväline piippaa ja papattaa, seuraan ja kommentoin kerralla kymmeniä keskusteluja sosiaalisessa mediassa, annan haastatteluja ja olen tavoitettavissa koko valveillaoloaikani. Vaikka tohina hauskaa onkin, on informaatiotulvan vaientaminen vuosi vuodelta suurempi nautinto.

Viimeisinä työpäivinä moni kyseli lomasuunnitelmiani, kun viimein pääsen vapaalle. Vastauksena kerroin, että olen asettanut lomalleni vain yhden tavoitteen: aion lanseerata uudelleen sanonnan oukkidoukki. Muuhun en malttaisi ryhtyä. Viikon lomailun jälkeen olen valmis myös toiseen haasteeseen. Haluan sulkea puhelimen.

Tauko viestivälineistä tekee höpöä mielelle. Vaikka ihmisten menemisiä on mukava seurata, huikeiden ruokakuvien ja uskomattomien elämysten selailu Instagramista luo levottoman olon. Yksi on menossa superille festarille, toinen palaamassa mielettömästä lomakohteesta ja kolmas käynyt uudessa ravintolassa ja kuvannut drinkkejä, joita kaikkien pitäisi maistella.

Iskee hätä! On kiire kiivetä vuorelle ja sukeltaa koralleille, ennen kuin loma loppuu. Matkustaa eksoottiseen maahan ja uida leijonien kanssa vesiputouksessa. Ja ottaa siitä maailman paras kuva ja saada tuhat tykkäystä! Ja täällä vaan notkun laiturilla läppäri sylissä, menee kesä ja elämä hukkaan.

Toinen tavoitteeni lomalle oukkidoukin ohella olkoot oppia olemaan vertaamatta omaa elämääni muiden jakamiin kokemuksiin ja nauttia siitä, mitä ympärillä on. Tämän toteutan laittamalla puhelimen äänettömälle ja jättämällä rutiininomaisen someselailun.

Jos on tylsää, menen uimaan tai luen kirjaa. Koitan opetella luottamaan siihen, että kauniit auringonlaskut ja herkulliset ateriat ovat olemassa, vaikken kuvaa niitä ja jaa kuvia ympäri maailmaa.

Koitan olla kaipaamatta jonnekin muualle, vaan nautin siitä mitä löytyy läheltä. Kesä on ollut kelien puolesta upea ja ihan kodin kulmilla on mitä ihmeellisempiä käymättömiä eräreittejä ja piilotettuja rantoja, joissa uida ja puljata. Ja entäpä savusauna, mikä maailmanluokan elämys!

Lupaukseni myötä pyrin olemaan täysillä läsnä. Yritän elää tässä enkä toisaalla. Annan muilla olla omat matkansa ja kuvansa, ei se minulta pois ole. En jää mistään paitsi, vaikka nököttäisin laiturilla koko loman.

Kateellisuuden sijaan fiilistelen kesää ympärillä. Ja ennen kaikkea ihmisiä, joiden seurassa olen. Ruuan höyrytessä lautasella nautin siitä kuumana, ilman kuvia ja filttereitä. Näin tehdessä saatan jättää vastaamatta viesteihin heti tai unohtaa kommentoida Facebook-statuksia. Mutta minkäs teet, järvessä kun ei voi pitää puhelinta mukana.

Oukkidoukki!

Kommentoi

Hae Heilistä