Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Suvakki, josta tuli kieltolain kannattaja

Hellekesänä 2010 löysin itsestäni niuhottajan.

Asuin osa-aikaisesti pienessä kerrostaloyksiössä, ja kuumimmassa vaiheessa heinäkuuta jouduin viettämään kaksi viikkoa yhteen menoon kopperossa, jonka ikkuna avautui etelään. Päivisin pakenin muualle, mutta yöt oli pakko tuskailla pätsissä, jonka aurinko oli päivän aikana kuumentanut.

Voi kun olisi saanut pitää ikkunan auki.

Vaan kun ei voinut. Naapuri kun tykkäsi tupakoida parvekkeella ja ahkerasti tykkäsikin. Mietin, nukkuuko se koskaan.

Tupakoijien vainoaminen on ollut käsittämätöntä.

Itse en polta, mutta minun puolestani muut saavat tehdä oman elämänsä kanssa mitä haluavat, enkä osaa pitää tupakointia synneistä suurimpana. Päinvastoin, olen huomannut sen ihmisiä yhdistävän vaikutuksen.

Kotibileissä olen itsekin ängennyt tupakoitsijoiden seuraan, koska niillä on ollut siellä niin hauskaa. Parveketupakointiakin puolustin kiivaasti.

Kunnes tuli se hellekesä 2010.

Nihkeät lakanat oli pakko potkia pois yltä, mutta elo ei keventynyt yhtään.

Avasin ikkunan. Jäin odottamaan. Pian ne tutut askeleet tallustelivatkin parvekkeelle. Kuulin tulitikun raapaisun. Uppouduin hokemaan itselleni mantraa.

Parveketupakointi ei häiritse minua. Parveketupakointi ei häiritse minua. Parveketupakointi ei... PERKELE!

Nössö kun olin, en uskaltanut karjaista ääliölle naapurille. Nöyrästi suljin ikkunani ja kärsin.

Hellekesänä 2018 voin nukkua omassa talossani, jossa saa aikaan mukavan läpivedon ilman pelkoa ylimääräisistä häiriöistä.

Moni muu sen sijaan kärsii.

Helpotusta tukalaan oloon jos hakee parvekkeella nukkumisesta, alakerrasta nouseva savu pakottaa valintaan kahden pahan välillä: kärsinkö tänä yönä tupakasta vai kuumuudesta?

Vauva jos sattuu perheessä olemaan, häntä olisi mukava nukuttaa parvekkeelle. Niinpä. Olisi.

Tupakoitsijoita puolustan yhä, mutta muistutan yhdistyksestä, jonka Donnerin Jörkka, Saaris-Aarne -vainaa ja kumppanit joskus vuosikymmeniä sitten perustivat.

Sen nimi oli Huomaavaiset Tupakoitsijat.

Kaikki vain eivät ole huomaavaisia. Ääliöt korostavat omia oikeuksiaan ja taloyhtiön sääntöjä, joissa parveketupakointia ei kielletä.

Minusta on tullut kieltolain kannattaja.

Yhdenvertaisuus ei toteudu, jos muutamien nautinto heikentää toisten elämänlaatua.

Siinäpä pohdittavaa taloyhtiöiden hallitusten esityslistoille.

Kommentoi

Hae Heilistä