Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Petri Varis

Porin homokohu

Sosiaalinen media näytti valtansa männä viikolla, kun Porin Jazz tiedotti valinneensa uudeksi toimitusjohtajakseen Aki Ruotsalan.

Myös KD-nuorten puheenjohtajana toiminut Ruotsala lateli Satakunnan Kansan haastattelussa seksuaalivähemmistöjä koskevia kommentteja, jotka olivat vahvassa ristiriidassa Porin Jazzin edustaminen arvojen kanssa.

Juttua ei tarvinnut lukea kuin puoliväliin, kun jo tajusi, että nyt muuten leimahtaa.

Ruotsalan haastattelussa oli kaikki ainekset somekohuun.

Musiikkiala on kansainvälinen toimiala, jossa keskustellaan paljon tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Artistit ja alalla työskentelevät ihmiset ovat tarkkoja arvoistaan. Haastattelu poikikin välittömästi täystyrmäyksen.

Muutamassa tunnissa eturivin aristit ja julkkikset kuten Alma ja Roope Salminen ehtivät ilmoittaa boikotoivansa Porin Jazzia. Iiro Rantala haukkui samaan syssyyn aiempien vuosienkin jazzit.

Yleisön edustajat kertoivat lähettäneensä viestejä tapahtuman kansainvälisille pääesiintyjille. Monet toivoivat, että Alanis Morisette, Nick Cave ja kumppanit peruisivat protestiksi keikkansa.

Kohu päätyi lööppeihin, useiden lehtien pääuutisten joukkoon ja englanninkielisen Ylen verkkosivuille. Ruotsalan palkkaamisesta päättäneen Porin Jazzin hallituksen reaktio oli jämäkkä. Virhe myönnettiin ja Ruotsala sai potkut.

Saattoi muuten olla Suomen historian lyhyin pesti toimitusjohtajana, miehen kun piti aloittaa hommassaan vasta elokuussa.

Porin homokohu opetti, että meillä ihmisillä on käsissämme valtava voima.

Maine, sanotaan sitä sitten julkisuuskuvaksi tai brändiksi, on monien yritysten tärkein pääoma ja se on armottoman helposti kolhiutuvaa.

Ennen yritysten tai poliitikkojen virheiden paljastaminen oli pitkälti perinteisen median tehtävä. Sosiaalisen median myötä neljäs valtionmahti on saanut rinnalleen jatkuvasti hereillä olevan joukkoistetun valvovan silmän, joka levittää armotonta valoaan pimeimpiinkin nurkkiin, kuin Mordorin tornin tulipiirakka konsanaan. Ja hyvä niin. Korruptio, hyväveliverkostot, sovinismi ja muut yhteiskunnan rähmäiset piirteet pitääkin tuoda päivänvaloon.

Somen häpeäpaalu on hurja rangaistus eikä sitä määrää oikeuslaitos. Tässä piilee myös riski. Salamannopeasti leviävällä someraivolla voi kuristaa yrityksiä konkurssiin ja kaataa poliitikkoja. Tämä tuo lisää valtaa kansalaisille, mutta samalla harkitsemattomilla julkaisuilla saa helposti aikaan sivullisia uhreja.

Toivoisin todella, että kaikki me epäkohtia väijyvät somehaukat hengittelisimme edes puoli minuuttia ja tutkisimme taustoja, ennen kuin tuomitsemme julkisesti. Väärin tähdätyt laukaukset voivat tehdä korjaamatonta tuhoa.

Porin Jazzin boikottia suunnitteleville lähetän toiveen: antakaa armoa.

Ruotsala mielipiteineen ei ehtinyt edes aloittaa työtään, eikä tämän kesän festivaalin työryhmä ole osallinen hänen palkkaukseensa. Minä ainakin aion matkustaa Poriin kuuntelemaan Nick Cavea, ja olisin kovin pahoillani, jos keikka peruuntuisi yhden ahdasmielisen poliitikonalun keskiaikaisten kommenttien takia.

Kommentoi

Hae Heilistä