Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

Rispektiä aspoille

Suurin osa sen varmasti joskus on kokenut: Seisot kassajonossa kaikessa rauhassa, edessä saattaa olla vielä henkilö tai pari, kun tunnet hennon töytäisyn takalistossasi. Joskus saattaa tulla heti perään toinen, jos et tajua heti, että se ensimmäinen ei ollut vahinko. Takana olevalla vain on kiire avustaa sinua ostoskärryillään etenemään kassajonossa, jotta hän saa omat ostoksensa pikimmiten hihnalle. Homma on kaksipiippuinen, koska viimeksikin kun vastaavaan tilanteeseen jouduin, oli edellinen asiakas vielä maksamassa ostoksiaan kortinlukijalla, joten en halunnut mennä hänen niskaansa hönkimään ja herättämään epäluuloja.

Tähän samaan kategoriaan menevät dramaattiset huokailut ja kielen naksauttelut, jos edellä oleva asiakas kaivaa kassalla kolikoita lompakostaan tai jos myyjä joutuu esimerkiksi perumaan kuitin tai tekemään muita toimenpiteitä, joissa kestää rutiinitoimenpiteitä piirun verran kauemmin.

Kassajono on paikka, jossa se kuuluisa suomalainen vaatimattomuus katoaa kuin tuhka tuuleen, ja yhtäkkiä kaikki muistavat oman arvonsa. Kaikilla meillä on joskus kiire, mutta liian usein tuntuu unohtuvan, että kiire voi olla muillakin kuin itsellä. Asiakkaat, jotka ovat epäkohteliaita sekä kanssa-asiakkaille että asiakaspalvelijoille, voivat levittää ärtymystään yllättävän kauaskantoisesti.

Asiakaspalvelutyö on muutenkin aivan liian aliarvostettua – asiakas on aina oikeassa, olipa tällä tai työntekijällä kuinka huono päivä tahansa, ja lokaa voi tulla niskaan, koska huonon päivän kärsimättömyys on helppo purkaa ohimennen arkipäiväisessä tilanteessa kohdattavaan tuntemattomaan henkilöön. Aspa tervehtii aina, eikä hänen ole sopivaa läksyttää asiakasta tämän käytöstavoista, mutta toisin päin tilanne kyllä luonnistuu monelta.

Jonottamaan opetteleminen ja kohteliaana pysyminen ikävissäkin tilanteissa kuitenkin kasvattavat pinnaa ja usein jopa itseä ihmisenä, joten sitä kannattaa harjoitella.

Toki sama pätee toiseenkin suuntaan  –  kaikki ovat varmasti joskus kohdanneet ikävää palvelua, mutta toisaalta myös huomanneet hyväntuulisen palvelun vaikutuksen.

Mieleeni muistuu eräs esimerkki, kun olin jonottamassa kassalla lounaseväitteni kanssa. Sekä edessä että takana oli yhteensä kymmenkunta muutakin ihmistä salaattinsa ja proteiinipatukkansa kanssa, sillä jonot olivat lounasajalle tyypillisesti pahimmillaan. Kiire oli, ja tarkoitus oli käydä vain pikaisesti hakemassa jotakin purtavaa. Hetken jonossa steppailun jälkeen myyjä tervehti minua omalla vuorollani sydämellisen rauhallisesti, ojensi ostokseni suoraan minulle ja totesi maksamisen jälkeen silmiin katsoen: ”Oikein mukavaa päivää sinulle.”

Tuosta lämpimällä hymyllä höystetystä toivotuksesta kaiken kiireen keskellä tuli niin hyvä fiilis, että hieman hymyilytti vielä kävellessäni takaisin töihin. Tuon myyjän asenteesta voisi ottaa mallia.

Kommentoi

Hae Heilistä