Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Tuula-Liina Varis

Kurittu ambidekstra

Äskettäin minulle tietokilvasta selvisi, että kurittu tarkoittaa vasenkätistä. En ollut ikinä kuullut koko sanaa. Sana ambidekstra todentui minulle niin ikään vasta muutama vuosi sitten.

Olen vasenkätinen, siis kurittu. Teen osan toimistani oikeakätisesti, olen siis ambidekstra.

Vasenkätisyys on geeneissä niin kuin muun muassa homoseksuaalisuus. Kukaan ei voi päättää ruveta vasenkätiseksi tai homoksi tai päättää ”parantua” siitä.

Molempia on ihmispopulaatiossa yhtä paljon, noin 10 prosenttia. Yhteistä on sekin, että näihin vähemmistöihin kuuluvat ovat joutuneet syrjinnän, pakkotoimien ja kurituksen kohteeksi.

Vaikka vasenkätisyys on perinnöllistä, en tiedä sen paremmin isän kuin äidin suvussakaan ketään toista vasenkätistä. Tuttavapiirissä vasureita on sen sijaan useita, eritoten kirjailijoissa ja muissa taiteilijoissa.

Vanhemman ikäpolven keskuudessa on paljon oikeakätisiksi kuritettuja ambidekstroja. Siellä missä minä lapsena elin, vasenta kättä sanottiin ”mettänpuolimaiseksi”, ja jos kirjoitti vasemmalla, oli muutenkin ”mettänpuolimainen” eli tyhmä.

Ensimmäinen opettajani ei pakottanut minua oikeakätiseksi, mutta rankaisi kyllä vasenkätisyydestä, sillä pehmeällä lyijykynällä tai musteella kirjoittaessa tuppasi teksti sottaantumaan, ennen kuin löysi kädelle oikean asennon. Minä kirjoitan melkein pystysuoraan alhaalta ylös, jotkut taas taivuttavat ranteensa kummaan koukkuun niin että käsi yltää oikealle puolelle tekstiä.

Kurittamisen aiheuttamat traumaattiset oireet leimattiin tietysti pahankurisuudeksi ja kuritettiin lisää. Kun minut kirjoitustaitoisena kolmasluokkalaisena pakotettiin käyttämään oikeaa kättä ja sain siitä itku- ja päänsärkykohtauksia, meidän äiti ymmärsi viedä minut lääkärille, joka kielsi pakottamisen ehdottomasti.

En muista, pakotettiinko minut myös lusikoimaan koulun sopat ja vellit oikealla kädellä, mutta en ainakaan oppinut. Mutta veistä ja haarukkaa opin käsittelemään ketterämmin kuin oikeakätiset. Ja kirjoittamaan molemmilla käsillä yhtä aikaa, vasemmalla oikealta vasempaan, ja oikealla vasemmalta oikeaan.

Oli minullakin jokin kyky, jolla elvistellä. Mutta vasuri oli surkea pallopeleissä, alituisissa vaikeuksissa väriliitujen ja vesivärien kanssa ja koettelemus myös käsityönopet-tajalle, joka ei osannut hahmottaa pistojen ompelemista vasenkätisesti.

Entisajan koulussahan syy huonoon koulumenestykseen oli aina oppilaan tyhmyys tai laiskuus eikä ikinä opettajan taitamattomuus, joten kelpaamattomuuden tunteita riitti.

Vasenkätisyyttä ei ole paljon tutkittu, mutta neurologisten sairauksien yhteydessä on outojen oireiden syy joskus selvinnyt, kun on käynyt ilmi, että potilas on oikeakätiseksi pakotettu vasuri.

Onko vasenkätisyyden historiaa kirjoitettu? Mikä stigma se on entisaikoina ollut? Oliko kurittu myös kirottu? Olisiko minut keskiajalla poltettu noitana? Ajettaisiinko minut paheksuen pois niiden kulttuurien ruokapöydistä, joissa syödään sormin ja joissa oikea käsi on pyhitetty syömiseen ja vasen pyllyn pyyhkimiseen?

Joka tapauksessa vielä viime vuosisadalla vasenkätisyys on ollut vamma, kehityshäiriö, pakolla karsittava ominaisuus, luonnottomuus.

Kummallista kyllä, minustakin on hassun näköistä, kun ihminen kirjoittaa vasemmalla, vaikka tunnenkin aina lämpimän ailahduksen kohtalotoverin nähdessäni.

Kommentoi

Hae Heilistä